Selkeytän tässä tietoi miks on mulla niukast sietoi hermostumaan vaipuva alakuloon taipuva. Luontaist siispä kaikki tämä useelsuunnal, pelkkä jämä yritteitä kaihtava hiljemmalle vaihtava. Ajatuksil mielin leikin turhanpäisiin vaikka veikin omahyvää testailen rasitteissa festailen. Paljoksi en ikun muutu kuvitteitten ansaan juutu vähä, kehdost hautahan edelteit ei rautahan. Puutetta myös, kaversuhteis likoilen nois, omanuhteis raukanrajoil röhnyän itsenvähil köhnyän. Monille oon pelkkää ilmaa jotka laaduil tietään filmaa heille se tok suotakoon -parahuksii luotakoon.
Loppuinlopuks käynyt hyvin eheämpän säilyi syvin omast mielest ainakin yhentyis vaik lainakin. Nuotteja kun papruun mustin samal löysin, tuoreen lustin johonkin täs joutoilen eväksiä noutoilen. Viitsisi ei, järkiveikot mul taas lahjat kohtuuheikot omast takaa tottakai etuisena synnys sai. Jonninjoutoo harrastelin mitäsattui varrastelin hengeneväst etsien piilouttain metsien. Ennen runsaast, arkityötä leivänsaanti tuossa myötä harrastus sen kumosi mielenrassoo lumosi. Yhä olen tuolle orja jälki tok ei kuvansorja omaan tyyliin hössäilen vanhaa samaa lössäilen.
Ynnäillähän olois koitan sillä hetket, huolilt voitan ikäukon tavalla pienet pöntöt lavalla. Edisteist en mitään tiedä äijäähän tät keulaan viedä siellä toden kuulisi pläsinpäisest tuulisi. Pikkusii on tässä huiskut tupaan tulee monet tuiskut kylmä viima vilahtaa ovet lukkoon kilahtaa. Säkö pärjäät muka jossain äärestvierin hommat hossain karistele luulosi huljuin ehi kuulosi. Nuoremmilla toimii järki turhast älä sinne kärki ukkorukka uunilta väisty hitsis duunilta. Uniselt väh tuntuu olo kotoiselt kyl, synnyinkolo missä ikää eletty toimittu ja peletty.
Pentti Pohjola 20040225 (20040225) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu