Maailmas on paljon hätää sotia ja apeita johtoportaist löytyy mätää kulut syystä kapeita. Tulee tarve lisää kahmii valtionkin hyllyiltä omaatuntoo rikos lahmii näpit irti myllyiltä. Itsekkyys siis haitansortti köyhille sun rikkaille narisee jos siellä portti kukhan kiipii tikkaille. Etsimässä enempiä rahankiilto silmissä tuhlauksii menempiä juur kuin rosvofilmissä. Leivättömän pöydän ääreen rassukka se laitetaan teräksiset hilut sääreen käpsehdintä taitetaan. Siin sit aikaa eritellä mitä tulkaan tehtyä kalterkodos peritellä nyky-arjen ehtyä.
Mielessä ain jotain pyörii oloissaan kun tallustaa henkisesti innoin hyörii vaik ei suurii aatteit jaa. Itsensuuntaan parannusta eittämättä etsitään riemunpuolen varannusta lahoa kun metsitään. Tarvi eihän hampaat irves ylivoimin yrittää päänsäpäällä heiluin kirves vuorenharjal pyrittää. Omal tyylil tylleröittää komennoitta kokonaan huomeniinsa lylleröittää elonanti, lokonaan. Neuvoja kyl paremmista nakkelevat eteemme tietämättä aiemmista kussa oisi reteemme. Yhteisyyttä suosimalla aurinko kyl lämmittää laatuisilta kuosimalla edummasti kämmittää.
Kuka tietää, mitä sietää ihmispolo omissaan useinhan on juttu silleen ettei löhö lomissaan. Tällaisia tarinoita aika pistää aatteleen unohduksen narinoita moni rupee saatteleen. Maita ettei, työ ei huvi suuta pitää niuristaa etähällä kovast suvi rinnanseutuu miuristaa. Ottakaatte kyytiin mukaan vähäväen tallaaja pyrinhän nyt myötäsukaan niukkieni rallaaja. Tahdonvieter melkein lopus henkee pitää haukkoa eelleensiirto kintuist topus -repust löydy paukkoa. Viheljäistä värssynvääntöö tätä ukkoo tähdittää pienintä ei hommas sääntöö juur vaan, tottu lähdittää.
Pentti Pohjola 20040223 (20040223) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu