20040223 Jäystöä

20040223 Muuta ei mielehen...

Ajatusmössöä sekoitan tässä
enkä oo perustoilt tipastkaan ässä
hölmömmält suunnalta rivistä
järki ei liioilla kivistä.
Silti on tuhraus täydesti veris
huispataan värssyjä, enemmis eris
tekemän korvikkeil toimitaan
-erakkomarjatkin poimitaan.

Muuta ei mielehen ylläkään enää
rivienväleissä, näissä jo tenää
yhtä kun rengasta lingeröi
päänhän se vetäjän käteen löi.
Parempi tyhjästä, eipkö silt oisi
muunlailla ämpärin äärilleen toisi
kuinka sit ruoria vääntäisi
ettei noil kareille kääntäisi.

Riimejä rustates hukkaantuu haitat
tavuja toistens kun perähän laitat
sulavii seikkoi ei oivalla
ränklätään, heppoisest soivalla.
Tulot ja menot, ne lähespä tasan
yhäkin kukuttaa päivittäin kasan
jaksais vaan jatkoskin yrittää
itseisen herraksi pyrittää.

20040223 Kukapa toinen vois...

Turhasti hössäilee olonsa kulkuu
kertyneit mokia, polulla sulkuu
jäljestä vasta sen huomailee
palkintoi riennännät tuomailee.
Yleistä enennet, käsitemieles
vaikka juur olettaa, hommelit pieles
milli ain milliltä uudistuu
loistelee ihmisel, päivyt ja kuu.

Kukapa toinen vois tosissaan auttaa
mieleen jos pelkoa ylmäärin lauttaa
tarvii se järjellä tajuta
rekensä uudelleen pajuta.
Sitten on mahikset sorjalla mallil
ehkäpä kipitään, palkintopallil
ainakin tuollaista toivoisi
vähemmän, eväistään voivoisi.

Rappujenkivunta päivittäist työtä
eten jos rohkeus jullilleen myötä
naurua heitellen vaaroille
solmuisil, käsitteinhaaroille.
Loppujenlopuksi, nöyryyttä putkeen
malkasee enimmän, kiiruhteenkutkeen
toisetkin tajuuvat tohinan
hyvinä virtaavain kohinan.

20040223 Näinkin on elämää...

Silloin kun asettuu vanhuudenjiiriin
eikäpä pyriksi, sakkiseen piiriin
hössäily muutenkin lopussa
olemainläikintä topussa.
Arvoiksi nousevat, rauhammat rannat
mielessä pehmeilee anteeksiannat
tarvi ei väkisten tökkiä
kulkuisenlaitettaan pökkiä.

Näinkin on elämää, yltäisenmääris
toki myös silloinkin hetkittäin vääris
onhan tuo ihminen erheinen
asuipa sinkkuna, - perheinen.
Toiset voi käsittää oudolla lailla
että on lamppuuja haasteita vailla
noinkin voi kasoja kertyä
henkinen sorttiment vertyä.

Yritet pitäillä pyssynsä jyväl
siitä on saldona etuista hyväl
mallinteet vaikkakin monia
passailee hiemasti lonia.
Kertymät näyttävät, nousuisen kaaren
vesien välkkeissä uinuvan saaren
yhtä kuin ihmisen arvostus
palkitaan ruhtinaast tarvostus.

Pentti Pohjola 20040223 (20040223) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu