Ajatusmössöä sekoitan tässä enkä oo perustoilt tipastkaan ässä hölmömmält suunnalta rivistä järki ei liioilla kivistä. Silti on tuhraus täydesti veris huispataan värssyjä, enemmis eris tekemän korvikkeil toimitaan -erakkomarjatkin poimitaan. Muuta ei mielehen ylläkään enää rivienväleissä, näissä jo tenää yhtä kun rengasta lingeröi päänhän se vetäjän käteen löi. Parempi tyhjästä, eipkö silt oisi muunlailla ämpärin äärilleen toisi kuinka sit ruoria vääntäisi ettei noil kareille kääntäisi. Riimejä rustates hukkaantuu haitat tavuja toistens kun perähän laitat sulavii seikkoi ei oivalla ränklätään, heppoisest soivalla. Tulot ja menot, ne lähespä tasan yhäkin kukuttaa päivittäin kasan jaksais vaan jatkoskin yrittää itseisen herraksi pyrittää.
Turhasti hössäilee olonsa kulkuu kertyneit mokia, polulla sulkuu jäljestä vasta sen huomailee palkintoi riennännät tuomailee. Yleistä enennet, käsitemieles vaikka juur olettaa, hommelit pieles milli ain milliltä uudistuu loistelee ihmisel, päivyt ja kuu. Kukapa toinen vois tosissaan auttaa mieleen jos pelkoa ylmäärin lauttaa tarvii se järjellä tajuta rekensä uudelleen pajuta. Sitten on mahikset sorjalla mallil ehkäpä kipitään, palkintopallil ainakin tuollaista toivoisi vähemmän, eväistään voivoisi. Rappujenkivunta päivittäist työtä eten jos rohkeus jullilleen myötä naurua heitellen vaaroille solmuisil, käsitteinhaaroille. Loppujenlopuksi, nöyryyttä putkeen malkasee enimmän, kiiruhteenkutkeen toisetkin tajuuvat tohinan hyvinä virtaavain kohinan.
Silloin kun asettuu vanhuudenjiiriin eikäpä pyriksi, sakkiseen piiriin hössäily muutenkin lopussa olemainläikintä topussa. Arvoiksi nousevat, rauhammat rannat mielessä pehmeilee anteeksiannat tarvi ei väkisten tökkiä kulkuisenlaitettaan pökkiä. Näinkin on elämää, yltäisenmääris toki myös silloinkin hetkittäin vääris onhan tuo ihminen erheinen asuipa sinkkuna, - perheinen. Toiset voi käsittää oudolla lailla että on lamppuuja haasteita vailla noinkin voi kasoja kertyä henkinen sorttiment vertyä. Yritet pitäillä pyssynsä jyväl siitä on saldona etuista hyväl mallinteet vaikkakin monia passailee hiemasti lonia. Kertymät näyttävät, nousuisen kaaren vesien välkkeissä uinuvan saaren yhtä kuin ihmisen arvostus palkitaan ruhtinaast tarvostus.
Pentti Pohjola 20040223 (20040223) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu