Elämähän vaatii työtä hyväksyntää siinä myötä alkaat rattaat raksamaan uusiikohti, jaksamaan. Reppu sitten anninmukaan enempää ei taitais kukaan -tattis, et saa yrittää parempaansa pyrittää. Joutoisuudest tulee tapa harvemmasti viuhaa vapa lähtemisiin lannistuu kotinurkkiins kannistuu. Muutokset ois kova pala tuonpatakii, eipä ala peräst, etujoukkojen innokkaitten poukkojen. Kateuskin hiukan kallaa itseluulot perin tallaa -sekundaa oon laadulta typistynyt saadulta. Onneks tuosta itse tietää ehyemmin säröt sietää läheisilt, noilt laineita elintärkeit aineita.
Maailmalla matkatessa pienuutensa vatkatessa ymmällehän erehtyy vuosis toki perehtyy. Silti eestä löytää haittoi nurinkurist, pinoonlaittoi taitamatta kummemmin elonsiloo, summemmin. Pakko nähdä varjokohdat siellä olleet, harhaanjohdat kylmissänsä palella muistoil itseens valella. Joitakin ol, metkanpaikkoi somisteisii, ilonlaikkoi arjest etäält haettui rinnansyvään paettui. Onnee juuri, et saa elää täytisestään mieli helää muu on painolt vähempää katsottaissa lähempää. Vähäisii vaik ilonhetket arkisiskin nautinhetket repunhihnat olalla jutut vanhal tolalla.
Noloo haastaa omist kipeist edeltkäsin, puuhanlipeist sehän ei oo reilua tyhjinensä heilua. Pidetään siis turpa tukos oivalteitten ovet lukos mit nyt hieman raavitaan sammaleita kaavitaan. Kehonhaittoi, tokhan niitä tasamaastoo, sit ei riitä jokaisella omansa ärsyt, sekä lomansa. Hiljaisuus on hyvä suoja useastkin ilontuoja myskyist tyyneen valkamaan entrausta alkamaan. Ystävittä henkee kovii ettei ole auki ovii ihmislähin muodossa haittaisien suodossa. Tällälailla loppuunasti sittenhän se kaikel rasti nukkuu hämyyn häipyen jokahisel laatu sen.
Pentti Pohjola 20040222 (20040222) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu