Tyhjäähän tää töpeksintää äijän riimeil höpeksintää eloansa pöngäten päivittäisest höngäten. Leikinvarjol näitä lätkin hieman ituu sekaan kätkin ainkin luulin joten niin ilonpussist suu ei kiin. Vielä löytää onnenhippui sen on verran jostain tippui oletteilla maustaen herkemmillä taustaen. Koskpa joukkoo ympärillä ehdotonta etuu sillä yksin-itkut estetty jonoisina kestetty. Saahan polul vaikeet olla ylempän kun perusholla heikkoon takoo uskoa -nättii, iltaruskoa. Onni elää, Suomenmaassa jossa yhä hyvää jaassa välkevetten rannoilla tuhansilla annoilla.
Laitellahan sormet ristiin ettei huomen menis mistiin ilonaiheit kertyisi vanhakin täs vertyisi. Hamust ottain päivänpaisteet rikastuttain riemuin maisteet toistenkanssa jakaisi yleismetkan takaisi. Osaisipa oiennella järkiperäst voiennella sointuvuutta etsien varjopuoltaan metsien. Ydinjuttui, ihan nämä kulunta kun pahast rämä entrausta äkkiä tulevis et pläkkiä. Vielhän löytyy kiertoteitä uskoa ei, monttuunheitä rappusille roikkumaan ehenteitä koikkumaan. Nää on toki pelkkii sanoi kovemp juttu, aukoo hanoi senhän alust arvasi jonniinmoisest karvasi.
Kärsimätön täs kun olen jonkun varpail samal polen äkkisest jos älähtää toisen silmä välähtää. -Mitä hitsii taas sil mieles rikkiäkö ukol kieles pehmeensävyt hukassa tantalukset kukassa. Ilo antais leudot tuulet korvainsuuntaan reunois huulet viihtyähän lisäisi mukavis kun nisäisi. Nyt kyl konstit poikkiteloin lootanääret, risaheloin erakkoonkin valussa tyhjänelkeit halussa. Valoviestei itsel laitan kämmyrteisen liian taitan etten pilko hyviä siteisiä hyviä. Saatan olla silleen raukka onnistu ei, perushaukka kiitän saaduist kamuja het juur jelpaat ramuja.
Pentti Pohjola 20040219 (20040219) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu