Kuvitteittens kainalossa aina löytyy joku hossa missä mitta satuttuu vähemmästi hatuttuu. Riimeinteko juuri tätä orvoksi ei kanssaan jätä sieluu saapi lieviä värssyt vaankaan sieviä. Selitellen, mitämilloin aamusella, jopa illoin hetket homman parissa toisinaan taas karissa. Mitaleit en näillä haasta kunhan tunto kohoo maasta palkintoa riitosti hapuis tavui, liitosti. Eheys on kaukan takan nuorena jo sotkin pakan ihan hölmöö todella vuotensa siit podella. Aktiivist ei mitään jaksa -yrittääkään, tosis maksa löperöst vaan lällyää pienemp painu muistoon jää.
Yksinäns kun päivii viettää jotain hulluuhan se tiettää niinkuin värssyinpätkiä esille noit lätkiä. Alust saakka, tavoitteitta enempiä, navoitteitta pienentämään pelkoa otatoimaan selkoa. Henkisesti herätyttää liioist luuloist perätyttää sihti tulee tavaksi nykyolo, havaksi. Kosk ei jaksa kehoisesti -mieleltäänkään ehoisesti tuntejansa tuhlailee niitä näitä suhlailee. Karttuvathan tuossa pinot aatossuunnat moneen vinot tyhjää oheen lykätä pollassyntyy kykätä. Rikkaut voi köyhyys olla ettei uuvu paineist polla leipä voilla voideltuu kuvitelmans hoideltuu.
Aina pitäis ilo muistaa silläkeinoin homma luistaa vailla väärii paineita kauennellaan laineita. Yhteisiä yritteitä miellyttävii pyritteitä hommat alkaat hoitua saldoimmiksi koitua. Mielentyhjyys tieltä väistyy olonrauha jetist päistyy kelpaa pollen ravata uusii urii avata. Ilonpilket silmänsyrjäs vähemmästi takuul nyrjäs tervehellä tavalla pasteerataan lavalla. Oleellist juur, eteenmeno kalliskulma tehoin keno syntymiä sikiää nollanpöly taakse jää. Sitä reittii rapsuttaen vähän pienest lapsuttaen helmiä ehk näytteillä arvoisillaan täytteillä.
Pentti Pohjola 20040217 (20040217) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu