Vastuuntunnon vähetessä haittaisuuden lähetessä ihmisist saa orjia tekemilleen norjia. Jatkuvast jos haamu eessä silmänseudut turpoo veessä elämä on mokia helisyttäin pokia. Kyyhäis nousta, elonrappui vyyhteemässä ilonlappui suurennellen keriä totutuistaan heriä. Orvoksjäänyt oikoo mutkat epäkunnos hällä tutkat mylly pyörii taaksepäin huoliahan kertyy näin. Yhteisyydest löytyis apu pian venhees täysi kapu uutta ilmet silmissä kuni huumorfilmissä. Mielenmöykyt tippuu liiveist entraloituu meno viiveist ymmärtäjät taputtaa vihrehillä laputtaa.
Hävitty on monet pelit vaikka kuinka sujut kelit itsetunnon tuulissa särmikkyyttä kuulissa. Akselit jos aina vinkuu löyhentäähän, lähdönhinkuu tupaseens voi lukota ennenaikoi ukota. Juurpa tuolleen ehkpä tässä vanhan äijän elämässä lukot eivät auenneet haavepilvet kauenneet. Nytpä oonkin niitten vanki enkä armahdusta hanki vähäisyys kun välähtää syyllistetty älähtää. Ärsinyt oon monen mieltä estoisuut siks löytyy sieltä niit ei salpoi auota miinotteita lauota. Vaikka kuinka katumielel armonpyyntöi hakein kielel ovet tiukast lukossa etuesit tukossa.
Vuodet sekä oma luonne jononhännil pistää tuonne ainkin omast mielestä haittoi kertyy pielestä. Umpisolmui, orvost olost äijä tää ei lähde kolost peitetty noit sumeita vähimässä lumeita. Yksityisyys säilytellä turhempia päilytellä että kantti kestäisi nurinmenot estäisi. Onhan toki tunteit tuolla mut ei niistä lastuu vuolla päivittely pahentais kaikesmieles ahentais. Arjenkärryil, huomeen mennen totutust, kuin aina ennen yhdel lailla toimittu sattumamme poimittu. Ilojakin, rinnanperäl kohtuisesti vielä keräl huoltenlääkkeeks laitettu viikaamalla taitettu.
Pentti Pohjola 20040216 (20040216) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu