Rajallista vanhal vääntö se on ihan jopa sääntö mist ei vähää vängätä ylemmäksi ängätä. Kivaa olla, jononperil sekalankoi, vaan niit keril höpinöitten huojuissa lyijynkeveet ruojuissa. Elinvuodet käynee vähiin tutustuta siis ei lähiin koska, homma kiertänyt aiemminkin hiertänyt. Möllötellään korvat höröl pärstä kait se niinkuin möröl voivat tuolleen haukkua kannellen näin laukkua. Jaksamatta kaveerata -olonlinja, ihan lata kohokohdat puuttuvat esteisiksi muuttuvat. Näin on hyvää toki silti parhaimmast, ehk juuri milti avujansa aatellen ruojuuns huomeen saatellen.
Aatos usein niinkuin seinäs tylsäl vehkeel ollaan heinäs mälsänlaisii tuotteita keil nyt noihin luotteita. Itsekään en peräst plaraa nupistansa uutta varaa yhtä jälkee rahisee myötäisestkin kahisee. Vuorokaudest, tuos vain hippu kevyyl tyylil helpost tippu jos nois pitäis kiriä suunta kohti liriä. Leikkimällä, pienel kentäl vaatimatoint onhan tentäl päivä hiemast valkenee tulevainen halkenee. Kotosal kun pelkäst jässää juntistihan väkist kässää orvonkorvost ryypäten haastemieles nyypäten. Ilo silt ei sammuksissa pientä ytyy ammuksissa vanhan ukon valleilta lahoisilta talleilta.
Jotakin kun oikein rassaa sisintäänhän siinä hassaa laittain peliin palikat muas olleet nalikat. Ol sit kyse mistä työstä harrasteittenhakuu vyöstä ilo, suru, yhteiset täytistelis lyhteiset. Kullakin on, passeleväät niitä konsteillasi leväät enempii ei anneta sylkköhösi kanneta. Lähdettäisiin yhteispelil tuonpa juuri hetken kelil vinoisia vähimään palkintoisii lähimään. Aika antaa apujansa tuosta nauttii koko kansa omalähtöist lämmintä sujuvaista kämmintä. Hirtehisen hevol ajain useasti kuormin vajain iloo ei saa hukata -omuut riemuun pukata.
Pentti Pohjola 20040214 (20040214) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu