Kaikenlaista, kelanvääntöö melkein lähes ilmansääntöö nykyajan tapaus löysennetty vapaus. Piittaamatta, lapset yöllä huumeruiskut riippuin vyöllä juopumusten kierteissä epäisien vierteissä. Säännöt eivät koske heitä vingertäät mitk öisii teitä päivin silmär sihrussa lähes, itkuntihrussa. Vanhemmil ei yliotet noinpa jatkaa kersat sotet elämäänsä nurjien tempuntavoil hurjien. Jokasorttii makeit maistaa raukkamaist ois noista laistaa tyhmiksi ei ruveta niljoilt kaduilt huveta. Ikävää on moisist lukee aviisit vaan tuolleen pukee koti useel kiriste ulkopuol se piriste.
Kuka tietäis, miten pitäis parhaasti et tulost itäis mennäkö vai varttua härkää sarvist tarttua. Ongelmissa uiksennellaan saamat kunnon roihuu hellaan myötämielen määreissä resupekast sfääreissä. Varttumalla taivaalt tähtee höntöstihän polul lähtee itsepienuus unehtuu pyyhkäelee luulo muu. Sieltä tullaan katuvaisna ettei kuuhut kiiltäin paista virheit niskaan asettaat ohi oikeen lasettaat. Minä tässä, sijaiskärsin pettymyksen kakkuu järsin ei ees uutta toivoa tarve jatkaa voivoa. Hukas ollaan enemmiltä kultahileilt menemmiltä surkeuden pimennys etsinhalun nimennys.
Harraste voi liikaa tarttuu asioit jos aina varttuu kumolleen käy paattimme umpeloituu saattimme. Pienis eris herkkuruokaa vitkutellen pramil tuokaa mieli ehtii punnita huomenis ei nunnita. Touhutommit kiiret pitää elohopeest heillä itää lähtö, olo, palanta mallisesti valanta. Jokainen ei tuolleen juokse rihkamitten, kiiru luokse antaa ajan vallita ohjelmointii hallita. Siinpä näkee kuroutumat tok myös osin, puroutumat ajantajun sihdissä elo, järjen pihdissä. Riittämistään vaakaellen pikkujuttui jaakaellen kone käyntiin hurahtaa lanka silmään surahtaa.
Pentti Pohjola 20040211 (20040211) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu