Tänään meil ol kaunis päivä unehtuilee, harmaannäivä sellaista se lääkettä vähentämään kääkettä. Antain uskoo, huomentuloon ituinnousuu. lähes kuloon mit jo meikä edustaa tällainenkin urkan saa. Yrityst siis hiven rinnas ehk ei huomaa vähää pinnas jäystävän kun naamari hitsinlainen saamari. Oientuu ei vanhoist jaksa se on ehdoit, nykytaksa lähtis kun vaan liikkeelle -mielentähteet kiikkeelle. Innost pyrin selitteleen köpsimistäin telitteleen hyötyi useit sortteja lonksuella portteja. Hyristenkin kuluu hetket mieleisiä, - että retket aattelusten huomassa tulevien tuomassa.
Elämää myös, yksinkulus vaikka näyttäis, tuohan sulus kototuvas möllöttää liikaa petil köllöttää. Aatoshan juur silloin raksaa palkkiota vuodet maksaa koskpa voi noit miettiä ohjaella tiettiä. Ystävist tok kovaa nälkää kaipais puheen, rentoo kälkää ummet, lammet, löpisten tärkeenvierest söpisten. Ne on luukut multa tukos silti virii jotain ukos harrasteis kun hyppäjää tyydynhileit nyppäjää. Se ei kauan toki kanna -yhteisölle, vähää anna om vaan perus vankistuu kupoolis kun, pankistuu. Vähänhän se, mittapuulla eikä tässä ihmeit luulla pienistä kun nautitaan oman osan sekaan jaan.
Viihteellähän tässä vuosii harrasteita samal suosii ei niin kakka jäykkänä kuolonpelko, näykkänä. Unohdetaan mustat murheet juuri nuokin, itkunpurheet haasteiset ne takana puhdas kohdal lakana. Olemist ain haluis nostaa tekemätöil, sillä kostaa eväät kun ei enimmät liian ylhääl menimmät. Jalat maassa pahrustellaan valkeata virein hellaan -hengennurkas jököttää orvonlaisen kököttää. Riimejäini luukust heitän mielensoppaa noilla keitän jaksain huomeen joutua snaijaella soutua. Täshän ei oo vaatimuksii liu-utellen luikkaast suksii antaa pollen ravata esejänsä avata.
Pentti Pohjola 20040210 (20040210) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu