20040210 Höpsyjä


20040210 Jostain kone...

Oletteitten ohjaillessa
kaarnalaivan pohjaillessa
jutunrientoo kohottaa
silmät auki sohottaa.
Ajanpurkuu tullut kerält
vajavaisna yhä herält
tsiikataan ja kuunnellaan
koordinaateiks muunnellaan.

Jostain kone, käyntiinlähtee
suuntana vaik iltatähtee
missä mutkat oientuu
leipäännykset poientuu.
Tarjottanee anovalle
puutteiselle sanojalle
riemunlähteen virtoja
helskyilläkseen pirtoja.

Niukkinenskin leipää syönyt
parhaimpans vaik lossikslyönyt
kyseinen juur eläjä
jol ei harppu heläjä.
Tuumailuitten tuhertaja
ikiaikain nuhertaja
etusormel sojotan
vähiäni jojotan.


20040210 Sauvan täytyis...

Torvimaista olontoistoo
himmeemässä kaikenloistoo
sithän tää on mätkimä
vastuksien pätkimä.
Yritti nois, ummet, lammet
äkkinäisnä pysyy kammet
vipstaakelit outoja
jarruumassa noutoja.

Itsepäisest pähkimällä
omas roinas ähkimällä
nollaisina saannokset
kohtalolta jaannokset.
Sauvan täytyis kiviin kolkkaa
tanssahdella tuoreest polkkaa
herätteitä hakien
määritteisnä lakien.

Nää on niitä, sanaleikkei
arkipäivän pintameikkei
jota jouto tarjoaa
väsymä kun varjoaa.
Ihan vailla, päätä, häntää
eteenpäisest, urkkom säntää
uuteen kuoppaan kompastuu
sadatteita suoltain suu.


20040210 Mishän viipyyt...

Elo menee monilt hukkaan
saamat toiveit ikun kukkaan
nurjanhaitta yllättää
hankalillaan pyllättää.
Tuohon ei oo tehoroppii
vaikka hakis mistä oppii
yhä nurjis nujullaan
entisellä tujullaan.

Mishän viipyyt myllerrykset
kauaskanto pyllerrykset
sointu että säilyisi
uusi tuoreest päilyisi.
Hakematta hornantuutist
kokemansa täydest muutist
ruukku ehtis kukulleen
änkeäisi tukulleen.

Sonnustuissa juhlamielel
täytesanoi hakein kielel
jospa jätkä enenis
soljuvammin menenis.
Kuvitetta on kyl pelkkää
rämpimistä, yhä telkkää
hengenreppu lutussa
ikikulus nutussa.

Pentti Pohjola 20040210 (20040210) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu