Oletteitten ohjaillessa kaarnalaivan pohjaillessa jutunrientoo kohottaa silmät auki sohottaa. Ajanpurkuu tullut kerält vajavaisna yhä herält tsiikataan ja kuunnellaan koordinaateiks muunnellaan. Jostain kone, käyntiinlähtee suuntana vaik iltatähtee missä mutkat oientuu leipäännykset poientuu. Tarjottanee anovalle puutteiselle sanojalle riemunlähteen virtoja helskyilläkseen pirtoja. Niukkinenskin leipää syönyt parhaimpans vaik lossikslyönyt kyseinen juur eläjä jol ei harppu heläjä. Tuumailuitten tuhertaja ikiaikain nuhertaja etusormel sojotan vähiäni jojotan.
Torvimaista olontoistoo himmeemässä kaikenloistoo sithän tää on mätkimä vastuksien pätkimä. Yritti nois, ummet, lammet äkkinäisnä pysyy kammet vipstaakelit outoja jarruumassa noutoja. Itsepäisest pähkimällä omas roinas ähkimällä nollaisina saannokset kohtalolta jaannokset. Sauvan täytyis kiviin kolkkaa tanssahdella tuoreest polkkaa herätteitä hakien määritteisnä lakien. Nää on niitä, sanaleikkei arkipäivän pintameikkei jota jouto tarjoaa väsymä kun varjoaa. Ihan vailla, päätä, häntää eteenpäisest, urkkom säntää uuteen kuoppaan kompastuu sadatteita suoltain suu.
Elo menee monilt hukkaan saamat toiveit ikun kukkaan nurjanhaitta yllättää hankalillaan pyllättää. Tuohon ei oo tehoroppii vaikka hakis mistä oppii yhä nurjis nujullaan entisellä tujullaan. Mishän viipyyt myllerrykset kauaskanto pyllerrykset sointu että säilyisi uusi tuoreest päilyisi. Hakematta hornantuutist kokemansa täydest muutist ruukku ehtis kukulleen änkeäisi tukulleen. Sonnustuissa juhlamielel täytesanoi hakein kielel jospa jätkä enenis soljuvammin menenis. Kuvitetta on kyl pelkkää rämpimistä, yhä telkkää hengenreppu lutussa ikikulus nutussa.
Pentti Pohjola 20040210 (20040210) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu