Rapistuuhan sitä vuosis alkuunkaan ei ihmekuosis paljon tuosta valuttu enempiikin haluttu. Tarve tehdä, tutkatöitä mietiskellä jatkoks öitä olenk oikeel radalla noukkineini padalla. Kuta elo vähäl antaa yläjäinen, sekö kantaa niinpä juuri tapahtuu pahimmoista vapahtuu. Hoitakaamme lippu salkoon merkiks ratkiriemun talkoon voittajilta vaaditaan resept silleen laaditaan.. Syötti koukkuun silpaistahan joukonmatkaan hilpaistahan alkaa kärry kiikkua muhevihin liikua. Eikä olla poikkiteloin vaanpa läikkyväisin heloin ilonrauha rajaton usko suureen ajaton.
Kävelyksein vähis kuljin itsein, vinttitilaan suljin raajainheilun säestein urakkani loppuun vein. Välttämättä jotain pitää terveyteen toivon itää ennenkuin pois lähdetään muistois himmeest tähdetään. Olemille löytyy rajat niillämielin pakost ajat se kun selvää nupissa painot passist kupissa. Yritystä, erehdystä tuon taas jälkeen perehdystä säikein toisiins sidottu ystävyyksil nidottu. Heikostikin saattaa mennä limppu ettei pitkäl lennä kaveristi aatellen toista ojast saatellen. Lämmint jatkust puserossa unhotettu, kiireenhossa välittäjän vaiheissa piileillä ei kaiheissa.
Kuka huikkaa tervehtäissä eläväinen, yhteispäissä jakaa, mitä tavottaa iloansa navottaa. Jos sit mennään, hattusilmil tuskin tarttuu vähää filmil synkeänä söheltää riemukkaista ulos jää. Aatellaan vaik miltäkantilt väkisinhän luiluu hantilt remakka taas rutistaa kamumielel tutistaa. Pian kysyin, kuis sä jaksat syntisenkin, hyvil maksat ettei käy se voimille likaisuutta loimille. Yhdes hiiltä hehkuttaen löytää tarpeillensa laen noin sit pitää piirrättää toivontulta siirrättää. Niukainkanssa säästävästi moitepuol ei päästävästi lähtee lumet katoilta pikkuroskat matoilta.
Pentti Pohjola 20040209 (20040209) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu