Ihan hulluu syödä liikaa ruokakaappiins, ain et tsiikaa elo siinä tuhoutuu väärinpäisest uhoutuu. Järki ottaa vihdoin käyttöön säännöstellen, rupeil täyttöön möhömahal kuria aukoon uusii uria. Sehän lähes melkein pakko hoidettuna sadast sakko reppuu eessään roikottaa kivantuntoi boikottaa. Tupakastkin eroonpäästy röhäyskält samal säästy ensin hermoo tiukkaili koht jo sitten hiukkaili. Ohjelmoidaan, laihtukuuri perunvaara aluks suuri mut kun uuma ohenee tunnontila kohenee. Rivast siitä vetää pitää orasasteel, laihon itää sitten pihtii kiristää uskonniukka viristää.
Mitä mietin, siitä lähden ol vaik juttu, nollatähden omuudelle tärkeä ummet saa siin särkeä. Yksityistä yritystä rimanyli pyritystä mis ei toivoo hukata ketään syteen pukata. Talvi kourii lähiseutuu viluiselle, inhanreutuu asunnossa vetoa pikust alkaa etoa. Ei kyl todest mitään pulmaa oikeestaan, ees haitankulmaa verenkierros ahistaa nuttuu lisää ylle saa. Lauhaa pitkään piisaellut tuulisuuteen viisaellut selkä talvelt taittunut valommaksi laittunut. Pian kevät kurkistelee hileisyyksii surkistelee naamaan haus väriä unhettelee äriä.
Elämäl on aina pohjat järkisest jos käsis ohjat turha kaikist marista saranaisest narista. Hyvää tullut riittävästi pitäis olla kiittävästi unehtuiko sivistys asemien tivistys. Tahtomieli, nostaa pystyyn lisäin ruutii, älynystyyn pilveksiset selkenee uudet haitat telkenee. Kelpaa olla, sekä mennä porstuvaan ei tuvast lennä rehdinlippu salossa tekoisihin palossa. Omaan arvoons, huhujutut muutkin, lähtöisistään sutut -akkamaista käläntää syttymät jos liekki jää. Raplatkaamme puita pinoon laittakaamme monoo vinoon kohoileehan kasana vateristi, tasana.
Pentti Pohjola 20040208 (20040208) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu