20040207 Selveitä


20040207 Oma täs avuton...

Minulta puuttuu se, ystäväinsuoja
joita on järkännyt monille luoja
anteita turvaksi hengelle
tuolloin ei jouduta tengelle.
Sisarusmielessä, homma ei poikki
tuolla kyl entiseen mallihin loikki
yksyist puuttuvi "tipua"
laimimaan sieluista kipua.

Oma mul avuton traumoja tuotti
etevät kotona huolia suotti
-vaimo ja lapset ne hankittu
tuleviin varoja pankittu.
Yksinäänmenossa, laistoisenmakuu
eikä sin yltäile sentinkään takuu
ruoka ei valmiina pöydässä
siivousapukaan löydässä.

Ainoa plussa, tuo vapuudentunne
etyyttä piisailee, sihtaspa kunne
luokaks siin aatellaan paariaa
nynnynhän loiloilee aariaa.
Harraste meille on korvike tuossa
arkisen harmuuden, sävytevuossa
kynä ja paperi parantaa
omalta osaltaan, karantaa.


20040207 Saa siinä lärpättää...

Perheinen ihminen kaikkehen tottuu
ei edes sanoina aattele pottuu
orpuus ei porstuast sisälle
alkaen kiusaisten nisälle.
Jatkuvast puoliso, leipoo ja vatkaa
nassikat konttaa, tai tolpillaan matkaa
hälinää, huisketta, iloa
poistamas joutoista piloa.

Saa siinä lärpättää, ummet ja lammet
autmaatist käsillä, haasteistenkammet
toista on erakol eväänä
muistojen niukatkin leväänä.
Haaveissa rakentui, kullat ja linnat
korkeelle nosteli itsensä pinnat
utuisten helmiä huomassa
mukamas, onnea tuomassa.

Vanhuus ja raihnaisuus on vuosienpalkka
ylherkän asenteel, kolkkienkalkka
tummimman jälkeen jos mittailee
suruilla rakojaan kittailee.
Eipä juur itketä, menneittenperään
hyvinkin virkeenä aamuihin herää
riimejä päivittäin tulossa
jatkust ei rämmitä kulossa.


20040207 Pitkälle vuosissa...

Vaikka näist oloista marmatan täällä
riemunkin vaihde, se useesti päällä
orpous nurkalt vaan kurkistaa
pohtimainkohdilla surkistaa.
Muuten on eletty normaaliin tapaan
hyvinkin rytmitys, työn sekä vapaan
ukkona tietyst ei paineita
touhunnan raskaita laineita.

Henkinen järjestys konstista näinkin
eten juur siksi, et orpuuteen päinkin
raploot ne sellaista suosivat
kaverimeiningeis, vuosivat.
Sisältä huoneista ehdoitta tsiikaa
kiloja kertyvi vyötäröl liikaa
elämänhallinnat hiidessä
rippeitä roikkuilee niidessä.

Pitkälle vuosissa, - eik se jo onni
ylittyi kymmenis toinenkin ponni
suojeltu ukkoa tuholta
jospa myös liialta uholta.
Kiihkoinen orastus onneksi maatui
tohelon seikkailu, hölmöilyyn kaatui
jokaises yrittees stoppeja
ällännyt koska ei knoppeja.

Pentti Pohjola 20040207 (20040207) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu