Minulta puuttuu se, ystäväinsuoja joita on järkännyt monille luoja anteita turvaksi hengelle tuolloin ei jouduta tengelle. Sisarusmielessä, homma ei poikki tuolla kyl entiseen mallihin loikki yksyist puuttuvi "tipua" laimimaan sieluista kipua. Oma mul avuton traumoja tuotti etevät kotona huolia suotti -vaimo ja lapset ne hankittu tuleviin varoja pankittu. Yksinäänmenossa, laistoisenmakuu eikä sin yltäile sentinkään takuu ruoka ei valmiina pöydässä siivousapukaan löydässä. Ainoa plussa, tuo vapuudentunne etyyttä piisailee, sihtaspa kunne luokaks siin aatellaan paariaa nynnynhän loiloilee aariaa. Harraste meille on korvike tuossa arkisen harmuuden, sävytevuossa kynä ja paperi parantaa omalta osaltaan, karantaa.
Perheinen ihminen kaikkehen tottuu ei edes sanoina aattele pottuu orpuus ei porstuast sisälle alkaen kiusaisten nisälle. Jatkuvast puoliso, leipoo ja vatkaa nassikat konttaa, tai tolpillaan matkaa hälinää, huisketta, iloa poistamas joutoista piloa. Saa siinä lärpättää, ummet ja lammet autmaatist käsillä, haasteistenkammet toista on erakol eväänä muistojen niukatkin leväänä. Haaveissa rakentui, kullat ja linnat korkeelle nosteli itsensä pinnat utuisten helmiä huomassa mukamas, onnea tuomassa. Vanhuus ja raihnaisuus on vuosienpalkka ylherkän asenteel, kolkkienkalkka tummimman jälkeen jos mittailee suruilla rakojaan kittailee. Eipä juur itketä, menneittenperään hyvinkin virkeenä aamuihin herää riimejä päivittäin tulossa jatkust ei rämmitä kulossa.
Vaikka näist oloista marmatan täällä riemunkin vaihde, se useesti päällä orpous nurkalt vaan kurkistaa pohtimainkohdilla surkistaa. Muuten on eletty normaaliin tapaan hyvinkin rytmitys, työn sekä vapaan ukkona tietyst ei paineita touhunnan raskaita laineita. Henkinen järjestys konstista näinkin eten juur siksi, et orpuuteen päinkin raploot ne sellaista suosivat kaverimeiningeis, vuosivat. Sisältä huoneista ehdoitta tsiikaa kiloja kertyvi vyötäröl liikaa elämänhallinnat hiidessä rippeitä roikkuilee niidessä. Pitkälle vuosissa, - eik se jo onni ylittyi kymmenis toinenkin ponni suojeltu ukkoa tuholta jospa myös liialta uholta. Kiihkoinen orastus onneksi maatui tohelon seikkailu, hölmöilyyn kaatui jokaises yrittees stoppeja ällännyt koska ei knoppeja.
Pentti Pohjola 20040207 (20040207) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu