Huilaillahan vanhan pitää uutta sitkoo siitä itää antain uskoo oikeisiin lotkottelust, poikeisiin. Järjenkanssa, yhtäjalkaa rapsiskellen silmäst malkaa pelon siirtäin sivulle ehättämäl vivulle. Kuulemistaan yhteenvetoi tuohan suojaa, ettei etoi naurumiellä lampsien rusinoitaan nampsien. Tuleville, älynleima lähtöpiste kun jo reima siin ei jarrut sauhua välttää mielen pauhua. Ystävitten, laatujoukos kelpaileepa olla poukos hakemassa hyviä aitastansa jyviä. Ilo on kuin , leiväl juusto -rehevänä, metsäs puusto kauniin luonnon sylissä ainutkaan ei hylissä.
Kuta kulloin piirteleekin olonshyvää siirteleekin huomistensa kivaksi tartuttavaks rivaksi. Eihän meit oo synkkääntuotu huppupäässä nurkas luotu -toiveet hirvees palossa joutumises jalossa. Itselt laittuu kinttuun ankkur kumoon vimppaa äkist vankkur ojanpohjal ollessa masennusta pollessa. Tuo ol suuri vikatikki kuvitteisuus räpsäht rikki palasia liimaillen hengensortti viimaillen. Yönsä pitää hyvin nukkuu eikä aamunlähel kukkuu vireisis on helmiä kelpaa riemuin telmiä. Jotakin voi ehkpä sattuu anturoissa, muotoo hattuu siitä ruoto suoraksi kestämisten vuoraksi.
Eihän meit oo ohitettu rumal linjal kohitettu muisteskellaan iloja hyvist ei saa piloja. Jokaisella täysi kuuppa yhdelkään ei alttihuuppa tuon jos takoo kaaliinsa mieltyy varmaan haaliinsa. Nöyränähän köyhän pitää kupoolissaan vähii itää et on ruokaa pöydässä santsihinkin löydässä. Kelpaa olla, tulla, mennä vaik ei etäs keppi lennä hyvitytään haaveilla sielu ettei raaveilla. Aika tasaa olonnousut letise ei pelost housut tuohon ainkin pyritään vähemmästi tyritään. Ilo muista osotteiset meidänsuuntaan posotteiset täällä hyödyst imetään sinut kunkuks nimetään.
Pentti Pohjola 20040206 (20040206) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu