Huumorpohjalt ponnistetaan joskus hidust onnistutaan arjest että karkoitus pyöristetään tarkoitus. Sapluunana se vaan leijuu ain ei ole meno keijuu ikäväinkin äärellä kuin ois pisii säärellä. Mieliala, kunnonmukaan osaamatta jatkust sukaan näin noit solmui muodostuu kiroiluita ärii suu. Toivoisihan, päivä paistaa epäkivoist voisi laistaa kavereit et kevimäs olonpolkuu levimäs. Sisäänpäinen luonne olen ankeenpoluil usein polen kansanvelvo, täyttämät räväkkyyttä näyttämät. Uneks jäivät, lapset, perhe ylimmäisnä jyllää erhe -luonnevika taatusti onni ohi, maatusti.
Vanhuuteen mul viitat näyttää harrastukset aikaa täyttää onni, että löytyivät nuorempana töytyivät. Hiljainen ja vähän juro ihmissuhteit eipä kuro tunnepuol kyl kiehuili sisimmässään riehuili. Käytäntö ol sitten toinen huomas pikaa, mähän loinen uskalla en lähestyy -tytöistkaukuun, perisyy. Yksinäisen otti osan lapsuusleikkein hukkas posan sinkunpolul talutti muu kyl hyvä halutti. Täält nyt tsiikaa vanha pappa ilman, et ois lämmöist lappa soitoin, riimein, kevennän arkioloo levennän. Sanoot, merkkaa vanhoi muistiin -luota vähän, tiedonluistiin hoitakohot järemmät äijän taustat, säremmät.
Vuorokauden erittelyt hyvin pienet perittelyt kaavamaisest kerätty järjestykses erätty. Omat hetket aamutoimil keveest, ettei ota voimil einet suuhun, petaus raittiist, tilaan vetaus. Sit ehk aikaa koneenääreen nettipuolkin hidust hääreen jotkut polut katsastaa totutusti ratsastaa. -Lehteinantii, usee tovi iltapäiväl, lotkoon lovi kävelhuidoks nimittää minuuteil sen pimittää. Telkkar auki, illansuussa näin ei sorki nokin muussa riiminrustoos hyppyset minuuttien nyppyset. Tok myös ajoin vaihteluita kaupoilkäyntei, sekä muita päisin piirtein esillä lotjan lilluis vesillä.
Pentti Pohjola 20040205 (20040205) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu