Lihavuudest tässä kuulee moitteensävyin neuvoi tuulee Annoksiis jos vähennät pitkää ikää lähennät. Ainoo huvi,ruoanmaiskuus tuot jop tiettää itsen laiskuus ääreen kun sit änkeää roppakaupal vänkeää. Kuoleehan tääl eittämättä safkaa naamaan heittämättä vyötä tiukil kurraillen estelyissään surraillen. Jotain iloo, eväsrauhast nuijuuntuuhan ylest pauhast -rajoittaisit halujas terveempänä, sitten kas. Mut oon ukko, ololt jästi yleisestkin huomes rästi vatupassi vaihtelee suurii joukkoi kaihtelee. Enkö sais täs laillain olla turpoaako pienest polla riimivärssyi rustaten paprunsyrjii mustaten.
Monest kerron nurjistpuolist vanhan äijän luulluist huolist en kyl faktoi esitä pienetelyil vesitä. Kivil täytyy löytää jyvii irralteit, tai syömmensyvii aika vaatii moisia nukut hyvii koisia. Useenlaista pollas laukkaa selittelyis kakkaa haukkaa törmyylinjal järkeviin loikatessa kärkeviin. Paha ei oo eväsrepus taulanpoltto vähää pepus rauhallista rakastaa -kylvettyä, sitä saa. Aika laittaa monil rajat tuota huikkuu senkun ajat etsi konstit kasoista parhaimmillaan tasoista. Hiidestkö nyt järkee hakis vaihde kun on aina pakis uskokaa nyt sälliä ei tuu lisää älliä.
Ei täs oltu ongelmitta lapsen viuhui parist vitta pyöränkaadust juurikin haitan aste suurikin. Itse täytyi varpu hakee kiukku toisaal, mustansakee housut kinttuin räntätä iskunlukui päntätä. Koivurieska, tosieväs arkisista kauas reväs itkunvollo säesti raippanviuhu äesti. Siinä tuli tutkisteltuu vikateot putkisteltuu tarkoitus ei väärissä yllätteist, sit häärissä. Menkö oppi tuosta peril peppupuol kun lähes veril hyödyttikö huomata että täytyi puomata. Ollut eipä moisest haittaa -sattuneita, ylöslaittaa ilonkurein aatella tallespysyyn saatella.
Pentti Pohjola 20040203 (20040203) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu