Puuhantarpees heikko olen yhtäpaikkaa tiellä polen eksymättä enempiin luisumatta menempiin. Oishan soittoo, sekä toista en kyl missään hidust loista tietokone avittaa yksinäistä ravittaa. Värssyilystä tullut tapa notkuvana sinne vapa ilman eeltein etuja hotjakampii retuja. Mut kun jossain ollaan nokin polku se myös, huonon kokin epäkypsii paistamas syrjäisyydest laistamas. Kaikenkanssa tuskastuttaa itseniukkuus fuskastuttaa henki tarvis huoltoa ulkopuoltkin puoltoa. Selin sinne kyllä aina vihreennappii eihän paina orvontunne tukistaa lähtemiset kukistaa.
Muunnevalmiit ihmislapset aikaansaavat olois kapset lähtemällä loikkimaan etuisiaan koikkimaan. Hituu eivät muni tiellä nauru kaikuu usein siellä olemisten yhteisis intomielten nyhteisis. Laita hidas asialle eihän ehdi rasialle käskyjä kun odottaa uinumassa pysyy maa. Vilkkailla on kirkas järki heil ei tylsy vähää kärki juuret, millä mielessä sattusanoi kielessä. Kiva heitä lähelt kuulla tippaa itsest mitään luulla pientä mieleen vilahtaa ilonkello kilahtaa. Noinko homma pitää laittaa lepsuolo ensin taittaa sitten säihket suonihin alkain uusiin juonihin.
Näitä mätkin suoraan ruudul ilman kynän veivoot puudul yhtälailla tavuttaa määrämitaks helpost saa. Toimetont ois raskas kantaa sihrutellen vastarantaa oma turhuus tikkuna -umpeuksis ikkuna. Ennen oli päivin työtä nuoremmuuskin siinä myötä jaksoi raskaat raadella tukit metsäs kaadella. Lantakuorman mätännöissä tunsi olleens tositöissä ilta silloin makeaa unensaanti sakeaa. Nyt on käsil pelkäst riimit eikä vanhi, eelset tiimit uutta putkeen pukkailee kotilämmös sukkailee. Välil vähän nettii haistaa juuriko siel päivä paistaa taasko nurjii juttuja huolten esil kuttuja.
Aurinko nyt hieman pilkkaa taivaanrannan yllä vilkkaa eilen pyryy katseltiin ovet pysyi tiukast kiin. Lauantain jo luukut avas myrskytuulen alun havas siitä lisi saanteja. bofoorien jaanteja. Keskitalves keikutellaan omavähii heikutellaan meini joskus mutkalla toisin laimeest sutkalla. Hiljaiseks nää luokitellaan sivussa kun kuokitellaan ärseilyynkin ärähtää mielenpienuus kärähtää. Ei siis syytä lyödä rintaan katumuksen iskis pintaan tusinaista tavaraa jumimassa avaraa. On kyl kiitos päivittäistä saanteluista juuri näistä vehreyttä vahdaten keveet kulkuu jahdaten.
Tilintekoo itsest pelkää aatoksen jo eeltä telkää mithän musta puhutaan jopa juoruin huhutaan. Nollakastiin pistetäänkö huonoin alle täysin jäänkö vähä hyvä hukkunut ilons ohi nukkunut. Enpä lähde moista perään itsevähiin päivin herään kaverit on kaikonneet omans ladun paikonneet. Syliin otan haitarpelin jos tuo into silläkelin värssyntimproo jatkuna lähes jopa vatkuna. Riimittely hurjan kivaa enkä pelkää tuossa ivaa ylläpitää sietoa hivest lisäin tietoa. Pöhöstihän kyllä työnnän senpä reilusti jo myönnän niukkudella hintansa vaikee pitää pintansa.
Pentti Pohjola 20040202 (20040202) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu