20040201 Tunnelissa


20040201 Ajankulu itseens...

Jullinmullii pitää varoo
ettei tarvi niskaans haroo
palikat on kohdissaan
älyllinen pohdissaan.
Meikä tekee liikaa mutkii
-kuljettuu, kun yhä tutkii
sietäs huomen sujuilla
eikä esteis tujuilla.

Ajankulu itseens jatkaa
kärrylöissään hieman vatkaa
jouset jos nuo puuttuvat
persuslihat suuttuvat.
Useet merrat koettuina
simslabimit hoettuina
olo pysyy paikallaan
akseltappi, laikallaan.

Hölmöähän moisii riittail
umpimähkään turhast viittail
kun ei edes kysytä
ruotulinjas pysytä.
Vispaa jalkaa, olonkoni
älä yhtään saaduist loni
näillä eväil pärjätään.
huomisiimme värjätään.

20040201 Elämä ois muuten...

Nuorella on haitat vieraat
ukkona noinkanssa hieraat
pakko siihen taipua
eikä loveen vaipua.
Selittelyt eivät auttais
kipeemmät siin kimppuun lauttais
tulleet eivät tokene
-onneks, monet kokene.

Yllätteisii, ilonnurjii
aistimana, todel kurjii
lähettäis nuo hitseihin
mut ei usko vitseihin.
Elämä ois muuten mallil
jos ei noita pirui sallil
kehonkunnon rapisteit
ilomielen napisteit.

Unohtaa ei ikun voine
laulut laillaan koskaan soine
vaarattomain vääntöjä
nurinperiks hääntöjä.
Karteenithan mielii avais
polullansa helkäst ravais
aika vaan on ohitse
onni ettei kohitse.

20040201 Vanhan veivuut...

Talven selkä johan taittui
keväämmäksi meno laittui
vihureita ulkona
jos noit seuraa mulkona.
Lisäks kova lumipyry
oikein tosi, rätvöönmyry
koiranilman merkeissä
tällähetkel lerkeissä.

Vanhan veivuut, mitpä näistä
olemista puuttuu päistä
keskikohtkin lahoa
heikentäen tahoa.
Etevimmil suksi kulkee
tarvimatta olla julkee
aina natsaa, tapahtuu
keljunoireist vapahtuu.

Ikä tekee tepposia
jatkust uusii kepposia
ettei ehdi pureksii
siksi hieman nureksii.
Tärkeen arkkuu availsi
kaikkoaisi säärilt pisi
miten ihmees toimisi
heelmät puista poimisi.


20040201 Porukoist ois tuenturva...

Odotellaan ilontuloo
kumoamaan hengenkuloo
löytääksemme sointua
-näverteisest tointua.
Hutimalla, pelkäst hukkaa
ruuhen myrskyyn avol pukkaa
löydä siin nyt hoitimet
ilollensa voitimet.

Porukoist ois tuenturva
mut ei sinne nykyy kurva
ovet menneet lukkoihin
räpellykset tukkoihin.
Vaikka melskais yöt ja päivät
ankkureihin paatit jäivät
metkanmerel seilaavat
positiivist peilaavat.

Unohteisiin toki joutaa
vastavirtaan pitää soutaa
haavojansa nuolemaan
loppuinlopuks kuolemaan.
Moiset saavat tosin varttuu
elinlankaan kynsin tarttuu
harmein ohi viuhdotaan
kahleilt karkuun riuhdotaan.

Pentti Pohjola 20040201 (20040201) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu