Unelmat ei ketään pilaa omasi jo äkist tilaa avittelee sietoa entraloittaa tietoa. Yhtäpäätä yrittäen parempiinsa pyrittäen laihosarka lihoaa vesi kielel kihoaa. Syksyl sato puintikunnos onnenrauha asuu tunnos mikään sit ei horjuta -virhetoimet orjuta. Koetteit kyl polunpoikki noista ohi äkist loikki eikä virhe vinota reppuu raskail pinota. Pitää nähdä valonvoimat luonnontilan, sulosoimat ystävien parissa oletteet ei karissa. Riemu riennä vanhan rintaan anna toivontulta pintaan mielenlämmön lainehin synkist vapain mainehin.
Rakennetaan ruusuaita ympäröimään olomaita kesän kauniin sylissä vähimmäst ei hylissä. Silmäin eessä läikkyin lahti tuota helmee yhä vahti arvonnousuu antaen usein myöskin, rantaen. Missä haaveet herättelee entisiinkin perättelee ilon rintaa rutistain keinotonta kutistain. Näissä näkee, töitä luojan onnenrempseen mieleentuojan kasvettaisiin kiittämään saldoamme niittämään. Pelkäst juuri, itselaaduil naperoina eduks-saaduil hukka ettei perisi kultalankoi kerisi. Olonohjii helläst huoltain juurikin, jos meno puoltain vireyksii kuunnellen tarpeentullen muunnellen.
Laumasielut lasettavat toistenvaraan asettavat ihan koko pottinsa järjellisen ottinsa. Tylsäähän ois yksinänsä peräpuolle kasvais känsä hitsink silloin liikkuisi onnens elkein kiikkuisi. Pakko yhä, tulla, mennä orpona ei leija lennä toistenjoukko juhlistaa huomiota halval saa. Keräytyvät tanssiloihin limuvaatteet, niskas noihin etuilua etsien arkivähääns metsien. Korpien he sankareita iänlisäl, vankareita ryppyjänsä peittäen valheenvarjon heittäen. Yksinäisyys pelottavaa sieluisesti kelottavaa noustaan, lähtään äkkiä täyttelemään säkkiä.
Alkamalla, järkiperäst otteen saanee kunnonteräst eikä vähist vapise ruholtaankaan rapise. Iskemällä kuni limppuun perääntymät jäävät himppuun tuollalinjal sukelteis yrittäjän plussaan veis. Kenellä on sitä ruutii joka vähii kimpust huutii autettuna astelee toiminnoistaan vastelee. Eittämättä oikeen tapaa sielultansa riskivapaa ottain ohjat kourihin maksimoituu tourihin. Pelkopeppu sivust tsiikaa hälle ripsu on jo liikaa etevien kannoilla tähteisien annoilla. Räpsähdetään rupeilemaan vinkeyksil upeilemaan ilman ylpeen elkeitä ne vaan toisi telkeitä.
Pentti Pohjola 20040201 (20040201) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu