20040201 Pyryä ja pyhää


20040201 Koetteit kyl...

Unelmat ei ketään pilaa
omasi jo äkist tilaa
avittelee sietoa
entraloittaa tietoa.
Yhtäpäätä yrittäen
parempiinsa pyrittäen
laihosarka lihoaa
vesi kielel kihoaa.

Syksyl sato puintikunnos
onnenrauha asuu tunnos
mikään sit ei horjuta
-virhetoimet orjuta.
Koetteit kyl polunpoikki
noista ohi äkist loikki
eikä virhe vinota
reppuu raskail pinota.

Pitää nähdä valonvoimat
luonnontilan, sulosoimat
ystävien parissa
oletteet ei karissa.
Riemu riennä vanhan rintaan
anna toivontulta pintaan
mielenlämmön lainehin
synkist vapain mainehin.


20040201 Pelkäst juuri...

Rakennetaan ruusuaita
ympäröimään olomaita
kesän kauniin sylissä
vähimmäst ei hylissä.
Silmäin eessä läikkyin lahti
tuota helmee yhä vahti
arvonnousuu antaen
usein myöskin, rantaen.

Missä haaveet herättelee
entisiinkin perättelee
ilon rintaa rutistain
keinotonta kutistain.
Näissä näkee, töitä luojan
onnenrempseen mieleentuojan
kasvettaisiin kiittämään
saldoamme niittämään.

Pelkäst juuri, itselaaduil
naperoina eduks-saaduil
hukka ettei perisi
kultalankoi kerisi.
Olonohjii helläst huoltain
juurikin, jos meno puoltain
vireyksii kuunnellen
tarpeentullen muunnellen.


20040201 Tylsäähän ois...

Laumasielut lasettavat
toistenvaraan asettavat
ihan koko pottinsa
järjellisen ottinsa.
Tylsäähän ois yksinänsä
peräpuolle kasvais känsä
hitsink silloin liikkuisi
onnens elkein kiikkuisi.

Pakko yhä, tulla, mennä
orpona ei leija lennä
toistenjoukko juhlistaa
huomiota halval saa.
Keräytyvät tanssiloihin
limuvaatteet, niskas noihin
etuilua etsien
arkivähääns metsien.

Korpien he sankareita
iänlisäl, vankareita
ryppyjänsä peittäen
valheenvarjon heittäen.
Yksinäisyys pelottavaa
sieluisesti kelottavaa
noustaan, lähtään äkkiä
täyttelemään säkkiä.


20040201 Eittämättä oikeen...

Alkamalla, järkiperäst
otteen saanee kunnonteräst
eikä vähist vapise
ruholtaankaan rapise.
Iskemällä kuni limppuun
perääntymät jäävät himppuun
tuollalinjal sukelteis
yrittäjän plussaan veis.

Kenellä on sitä ruutii
joka vähii kimpust huutii
autettuna astelee
toiminnoistaan vastelee.
Eittämättä oikeen tapaa
sielultansa riskivapaa
ottain ohjat kourihin
maksimoituu tourihin.

Pelkopeppu sivust tsiikaa
hälle ripsu on jo liikaa
etevien kannoilla
tähteisien annoilla.
Räpsähdetään rupeilemaan
vinkeyksil upeilemaan
ilman ylpeen elkeitä
ne vaan toisi telkeitä.

Pentti Pohjola 20040201 (20040201) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu