20040131 Kolmivärssyi jälleen

20040131 Ukkonakin toimii...

Riimit jälleen vanhast laitan
kolmet, kuudensijaan taitan
helpompaa on hoidella
mieltä esil voidella.
Tässä iäs keinoi kevii
vähissä jo juoni levii
sekavuutta pelästyy
nollalinjaan selästyy.

Ukkonakin toimii aistit
niukiljääneet, ilonmaistit
omaa syytä tietysti
hanskat naulas pietysti.
Lapsena jo ällins tajus
eipä mennä keulas rajust
sitä linjaa suollettu
ojanpenkoil puollettu.

Innostus vei, lettomaille
nälkäinen jäi hyvääns vaille
hämyiseks tuo osaus
järjenpinnal posaus.
Mieltä olis ollut toimii
itsestänsä laatui roimii
enhän mäkään joutava
säpsäkästkin soutava.

20040131 Tupa-ukon virka...

Nyt on aikaa, lähes olla
etsinvalmis äijäl polla
miten hyötyy tuottaisin
kuorman niskast puottaisin.
Värssyntekoon lähtiessä
tunnonkeveen tähtiessä
löytyi keinot kestellä
apatia estellä.

Tupa-ukon virka vapaa
harvemmin näit luullust tapaa
ulkopuuhat ohitse
mielenrassuu kohitse.
Siispä pelimanninposti
heikko vaik siin, alkurosti
korvakuulon varassa
peräst nuotit karassa.

Riimeintekoon lähes valui
olko alus edes halui
nyt kyl laineil lallatan
värssypurttain kallatan.
Henkireiäst pokkaan nöyräst
mataloitti, olontöyräst
antoi aiheen miettiä
jatkeskella tiettiä.

20040131 Vanhal äijäl...

Tietokoneen onneks hankin
kanssaan tyhjii, mielenpankin
järkeä nyt tarvitaan
osaamatont harvitaan.
Ei oo koului, ajokortiks
valommalle lähdön sortiks
ominpäisin ääressä
hetket raplain hääressä.

Vanhal äijäl vinoilua
luuleek, taitaa pinoilua
seinä eessä äkisti
menemiset, häkisti.
Internettiin poukkaelin
hivenesti kässäin pelin
maksut, lotot, hoitelee
ässä-tilit voitelee.

Humbuugia osin tuolla
viruksiikin saatta nuolla
onpa myöskin etuja
niukkimassa retuja.
Shakkia täs opettelen
unhoonmenneit lopettelen
yhtyydenkin availen
tovin siellä ravailen.

20040131 Pientä tointa...

Nyt ei ole fiilis päällä
minkäänlaisii täkyi näällä
silti pännää pyöritän
arkeani nyöritän.
Liian usein värssyil koittaa
epävireest helpost soittaa
pitäis toveiks lakata
möyhynpussi pakata.

Oishan noita vaihdoksia
ettei tarvis kaihdoksia
vanhuus liikaa esteenä
saamattomuus kesteenä.
Pientä tointa, talonhyväks
imurointei, lämpöö syväks
ruoanlaiton aiheissa
mutkaiset ei vaiheissa.

Sanalsanoin, arkitouhuu
kuis nyt moiseen saisi jouhuu
etä henki heräisi
palkkioita peräisi.
Hyvin mennyt, tännesaakka
sakisoloist kyllä raakka
johon orpo alistuu
muullasuunnal valistuu.

Pentti Pohjola 20040131 (20040131) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu