20040129 Huolimaton siel ei

Mistä kukin kykyns löytää
esteisiinhän aluks töytää
sitten rupee sujumaan
uomassansa ujumaan.
Evääthän ne hyödyn ratkoo
kuka maalinauhan katkoo
yritteistens paljoilla
riittäin vetoo taljoilla.

Huolimaton siel ei ole
korkeimmalle pallil pole
tunnollisten heiniä
joil on järeest meiniä.
Lapkaluonto aina takan
käänti vaikka nurin pakan
eipä sielust sähähdä
tosikyytiin lähähdä.

Aik on julma tuomarina
parahil se suomarina
kuin tuol hyllyl kipuais
itsens ylös vipuais.
Näitä miettiis kuluu päivät
haavehiksi useet jäivät
töninnät ei nostaisi
vaikka rahal ostaisi.

Moisist ei sais särkyi ottaa
juntaamalla, takasmottaa
pluffilla ei pärjätä
-kultasävyil värjätä.
Ihmisenä täytyis nousta
venyttämään älynjousta
yhteiseksi hyväksi
aihioita jyväksi.

Kuinka kulloin, miten milloin
varhaisest, tai juuri silloin
että eväs enenis
pursi sujust menenis.
Vastaukset näistä puuttuu
hotu niinkun seinään juuttuu
siinähän se vastaus
nurinpäisest lastaus.

Luonto itsen tyylii muuttaa
neljäänosaan palat luuttaa
keskitalves viisari
mishän holjaa piisari.
Sitten joskus aukee vedet
olijoil taas tuoreet edet
jaksettaisiin liikkua
ajansuonel kiikkua.

Pentti Pohjola 20040129 (20040129) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu