Mistä kukin kykyns löytää esteisiinhän aluks töytää sitten rupee sujumaan uomassansa ujumaan. Evääthän ne hyödyn ratkoo kuka maalinauhan katkoo yritteistens paljoilla riittäin vetoo taljoilla. Huolimaton siel ei ole korkeimmalle pallil pole tunnollisten heiniä joil on järeest meiniä. Lapkaluonto aina takan käänti vaikka nurin pakan eipä sielust sähähdä tosikyytiin lähähdä. Aik on julma tuomarina parahil se suomarina kuin tuol hyllyl kipuais itsens ylös vipuais. Näitä miettiis kuluu päivät haavehiksi useet jäivät töninnät ei nostaisi vaikka rahal ostaisi. Moisist ei sais särkyi ottaa juntaamalla, takasmottaa pluffilla ei pärjätä -kultasävyil värjätä. Ihmisenä täytyis nousta venyttämään älynjousta yhteiseksi hyväksi aihioita jyväksi. Kuinka kulloin, miten milloin varhaisest, tai juuri silloin että eväs enenis pursi sujust menenis. Vastaukset näistä puuttuu hotu niinkun seinään juuttuu siinähän se vastaus nurinpäisest lastaus. Luonto itsen tyylii muuttaa neljäänosaan palat luuttaa keskitalves viisari mishän holjaa piisari. Sitten joskus aukee vedet olijoil taas tuoreet edet jaksettaisiin liikkua ajansuonel kiikkua.
Pentti Pohjola 20040129 (20040129) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu