Elämä on, tämä tässä siitä juuri hakein kässä ongelmien puintia myönteisiskin uintia. Surkeilu vie aloilt pohjan levittäen kaikkeen sohjan rypis itsens väsyksiin uppeluksiin, räsyksiin. Kaikessahan löytyy valoo mistään ei tuu täysi haloo perusteit kun ymmärtää ei siin sokkoiseksi jää. Hallinnoita montaa sorttii aukoellen ripeest porttii nyökkäillen myös vähille joita kertyy nähille. Uusimalla omaatietoo lisäilee myös hengensietoo eikä pienist pelästy nurkantaakse selästy. Älypäille eihän pärjää het kun järkisellä värjää omilla vain oletteil tulevilla poletteil. Äsken laitoin puuroo naamaan mikros äkist ehtii saamaan kanelia, sokerii noilla lisää, jokerii. Täs kyl ei sais makeit käyttää lääkärin jos ohjeet täyttää kiellonpäälle, juurikin riskin olles suurikin. Shakinpeluu, peecee laitteel äijän älyn laittaa taitteel ei oo järki nopea -matti, veli hopea. Kiemurrella siinä pitää siirrot enää vanhast itää muu ehk lähes ulalla todestsanoin, pulalla. Kaver tuossa, koneen voittaa ensiviuluu, täydest soittaa rutiinia riittelee juttui toisiins liittelee. Näillämielin, hamuellen itsevähist pamuellen viisar siirtyy eteenpäin miettimähän rakset jäin.
Pentti Pohjola 20040128 (20040128) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu