Monet menee, murhetvailla kepeäst, kuin sadunmailla ilolaului rallaten päivihinsä kallaten. Aina uusii, ootonlaatui ikinä ei, kuoppiinkaatui hyvin pullat uunissa kotona, myös duunissa. Eivät sano, päätä särkee tuotkaan, mul on niukast järkee kun juur tänne synnytty tarjoinääreen kynnytty. Uudet polvet jatkettuna sosiaalist matkettuna velvoitukset tasassa pistehaut kasassa. Lastenlastens paimentelut tukkinaisten laimentelut roppamäärin iloja niukkimassa piloja. Vitsiähän siinä lentää onnens oksal kuka entää tyhjäkäynnil moottorit räplämättä roottorit. Suvi-iltain, saunansavut niukkailevat tuossa tavut vedenvälkkeen kilossa elelyä hilossa. Kaislikkoiset saartenrannat olontäydel takaa mannat nuotioilla käristeet hersyt parranpäristeet. Tuuli kun se vihdoin nukkuu mainen meno utuun hukkuu kala saattaa polskahtaa joku jossain kolskahtaa. Lemmenleikeis nojailevat huomenpiirtui ojailevat miten perhe laitetaan epävarmuus taitetaan. Suvimieltä yhytetään ahminhalul ryhytetään toisiamme muistaen päivät huljast luistaen. Ylätalon herra jakaa et on tunne kaikil vakaa vuottenkierrot hallissa ilonpito sallissa.
Pentti Pohjola 20040128 (20040128) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu