Ylisanoi harrastavat arkisuutta varrastavat etsiessään hohtoa määritteille johtoa. Tuollaisille, uskovaisii äijänpuolii, sekä naisii killutellaan mukavis pumpuleissa sukavis. Ehkpä se on pelkkä tapa sydänperält, ettei lapa noin ei tule vänkiä rutistamaan länkiä. Luonnost voisi suoremp olla siinäkinhän, kohtuuholla rönsynhelpeet poistettu unikuvat soistettu. Arkisissa nokkinemme pahvipäitä olla emme virheet yhä näkyvät haittaisesti täkyvät. Kehu kyllä lämmittelee entisissä kämmittelee olko myötään aihetta -silmään, suurta vaihetta. Vähänvälii menneit lääppii tuhannestkin joskus rääppii hivelyitä hakien alla sadun lakien. Kiitoksella, pitkään kulkis sontaluukui arjest sulkis enenisi todesti hukkain sen, mi podesti. Seurallisuus antais voimaa orpous, se tänään soimaa kauennuttu ilosta yltäkyllään hilosta. Nöyryysvaisto rinnas pitää siitä onnen oksii itää hapettamaan kulkua lonkoon leväl sulkua. Mukavaahan märehtiä jaanoonpötköö särehtiä ennen kuin on osaton täytisesti posaton. Luonto ylväs ympärillä habitushan juuri sillä antaa riemun raikua tienovitten kaikua.
Pentti Pohjola 20040127 (20040127) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu