Hanuristit, katee kansa paremmuus on siinä ansa toisten virheit plarataan itsel tähdet varataan. Tuokin bassoil pöhköst naahaa köppäsormin juntist laahaa diskanttia räplyää eipä toimi vähää pää. Arjessa ei näin kyl ole -toinentoista, vähää pole suorin sanoin säikytä maljaa yli läikytä. Painajaisis, unenpöpös vastentahtoo ollaan höpös omuus ylös nostetaan niukillemme kostetaan. Jotkut rajat, laatuisuudel pistetykset, menol uudel laitettava todella ettei homma podella. Koulutetut, oma sarja sitten tämä, mutakarja päivä ensin, sitten yö nämä kättä käteen lyö. Omiskohdist tähtyellään rubiinei ei oikeest kellään etuja ja haittoja palikoitten laittoja. Arvonnousu, omast päästä se ei keljuunnuksilt säästä tulee jätkä, tempasee johan vierel hempasee. Hirmuinenhan sillä taito alustkäsin, ihan vaito sitten nuijii vähemmät esittäissä, lähemmät. Sitä sattuu osaksemme innoituksen posaksemme mestareitten matkassa briljantti ei hatkassa. Taivaanmerkit joku näyttää oleviaan, eduks käyttää vähempien voimaksi nurkkakansan, soimaksi. Laittakaatte hanur syliin surut riipain äkist hyliin palkeennyhdön ritarit etääl jäävät, sitarit.
Pentti Pohjola 20040126 (20040126) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu