Kritiikkiä pitää sietää vaikka jotain kukin tietää tapaa polult monttuja mitkä jarruu honttuja. Sellaisist jos äkämystyy puristellen nyrkkiin rystyy höppänältä vaikuttaa alatyyliin laikuttaa. Edest löytyy, seinänsorttii mis ei ole yhtään porttii tarve niellä äreensä viskail hiiteen käreensä. Osaaminen vaatii työtä päivänjälkeen, jatkoks yötä napsii sisunmuruja ympär halmeit, turuja. Päiväinkulut piirrätyttää aikataului siirrätyttää nois jos mielii pärjätä vaalehilla värjätä. -Minäitsee, ei saa suosii eihän se oo nykykuosii järjen pelkän voimalla ilolauluin soimalla. Aateskelu, oivaa roppii siinhän sitä uutta oppii eikä leuka jäkätä turhaa puhet mäkätä. Improvsointi elähdyttää vähänhaamui pelähdyttää oiennuttain järkeä terävöittäin kärkeä. Hunninko äl tänne väänny -omiisjälkii, takas käänny inehmoiset pärjäilee valommilla värjäilee. Patikoidaan muistonpuistot säilyksivät hommis luistot kukaan ei tuu rähiseen moitteitansa kähiseen. Vesiperän vaikka nostais kukkapuskan kamuil ostais -avititte pyyteettä remumielin, hyyteettä. Maailmoita, syntyy, kaatuu jokaisel ei riitä laatuu vähilläkin vimpataan kunhan innoin himpataan.
Pentti Pohjola 20040125 (20040125) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu