20040124 Olen nät nyt

Ihmetteleet, miksi mäiskin
riimejäni, pöytäänläiskin
entisyydest hippuja
vanhuutehen tippuja.
Joutomiel se, raskas sortti
kaikelta siin, kiinni portti
helpotust näil luvattiin
meinoita kun kuvattiin.

Olen moisii raplaellut
-mitäsattui, kaplaellut
päiväst toiseen siirtyen
huomeniini liirtyen.
Kohtuinen täs joten kunto
ensimmäisnä juuri tunto
ilman puuhaa, hukassa
nyt viel orast pukassa.

Ruhonkului, niithän riittää
jokakohtaan melkein liittää
silmist tuonne varpaisiin
extranovet, lähes kiin.
Aatoksien kärrytiellä
metka kynää näpeis piellä
tavuntursui etsien
läpi, tyhjänmetsien.

Nuorena men jutut syteen
alkoi kyllä usein kyteen
loppuakseen esteisiin
ei oo meikäst kesteisiin.
Haaveita ol täynnä polla
niittenkanssa kelju olla
ihastusten helmoissa
ylimaisis pelmoissa.

Tukistel viel, ukkorukkaa
jol ei päässä edes tukkaa
naama niinkuin rukkanen
-sorru moiseen, kukkanen.
Orpona siis, lämmönhyvist
valoimmista vastuunsyvist
aremmanhan taltuttaa
polullähdös maltuttaa.

Itkeminen nyt ei auta
hamas jossain vartoo hauta
tuota kyl ei aatella
sielunsyväl saatella.
Kyl on tullut paljon mokii
rämistelty, kehyspokii
mukavilkin mässäilty
kohtapaikast kässäilty.

Pentti Pohjola 20040124 (20040124) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu