20040123 Olemanlamppu ehk

Mikä on mieleistä, sinnehän palaa
aatteisten puistoissa, muisteita valaa
ihminen, joukosta suuresta
kiintynyt itsenskin juuresta.
Pienestä pallerost, aikuisenoloon
kontaten yhäkin, kivojenkoloon
etsien matkalta helmiä
joissa vois vaivoitta telmiä.

Laatujenlöytä ois unelmarieskaa
ainaisest ihaillaan sellaista lieskaa
siinä kun kehitteen kytkimet
huomisen valoisan sytkimet.
Olemanlamppu ehk tehossaan vähii
suomatta kulkijal, kamraattilähii
ulkona silloinhan viluttaa
kinttuja kahleilla hiluttaa.

Narraamistyyli on monella käytos
ohesta tsiikaten, kiusaisennäytös
syöttää saa, hölpötteenheitteitä
paiskoilla ulaisii keitteitä.
Yksinään kukaan ei löpöttää jaksa
ehdoitta ensmänen ehdoton taksa
kaver voi narua venyttää
pulinanhelpeitä enyttää.

Kiusaakin sivustaseurailu mieltä
ikuista jatkoo jos tursuaa sieltä
rimppailunvallassa vahdataan
luurilla tunteja jahdataan.
Yksityispuolelt sais sellaiset soittaa
häiriönmalliset, teolla loittaa
vaan kun se äärettä tärkeetä
paikkailla konstilla märkeetä.

Useinhan itseemme kyöräämme esil
ruuhi kun vietynä lillumaan vesil
henkistä puuroa naamimaan
kehua tulleiseks saamimaan.
Jokainen ansaitsee kuulluksi tulla
semmoinen olete juuripa mulla
rajoitta puhetta pulittaa
mielensä huurteita sulittaa.

Toiselle sopivat, kiemurat kulut
joillakin taasen siin äkkisest sulut
mutta jos höyryjä nupissa
eriset punnukset kupissa.
Sivustasuttailu eihän se passaa
järkisen jäsenteit karkeus hassaa
ilojen ulotteit ahmimaan
linjalletulleita lahmimaan.

Pentti Pohjola 20040123 (20040123) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu