Mikä on mieleistä, sinnehän palaa aatteisten puistoissa, muisteita valaa ihminen, joukosta suuresta kiintynyt itsenskin juuresta. Pienestä pallerost, aikuisenoloon kontaten yhäkin, kivojenkoloon etsien matkalta helmiä joissa vois vaivoitta telmiä. Laatujenlöytä ois unelmarieskaa ainaisest ihaillaan sellaista lieskaa siinä kun kehitteen kytkimet huomisen valoisan sytkimet. Olemanlamppu ehk tehossaan vähii suomatta kulkijal, kamraattilähii ulkona silloinhan viluttaa kinttuja kahleilla hiluttaa. Narraamistyyli on monella käytos ohesta tsiikaten, kiusaisennäytös syöttää saa, hölpötteenheitteitä paiskoilla ulaisii keitteitä. Yksinään kukaan ei löpöttää jaksa ehdoitta ensmänen ehdoton taksa kaver voi narua venyttää pulinanhelpeitä enyttää. Kiusaakin sivustaseurailu mieltä ikuista jatkoo jos tursuaa sieltä rimppailunvallassa vahdataan luurilla tunteja jahdataan. Yksityispuolelt sais sellaiset soittaa häiriönmalliset, teolla loittaa vaan kun se äärettä tärkeetä paikkailla konstilla märkeetä. Useinhan itseemme kyöräämme esil ruuhi kun vietynä lillumaan vesil henkistä puuroa naamimaan kehua tulleiseks saamimaan. Jokainen ansaitsee kuulluksi tulla semmoinen olete juuripa mulla rajoitta puhetta pulittaa mielensä huurteita sulittaa. Toiselle sopivat, kiemurat kulut joillakin taasen siin äkkisest sulut mutta jos höyryjä nupissa eriset punnukset kupissa. Sivustasuttailu eihän se passaa järkisen jäsenteit karkeus hassaa ilojen ulotteit ahmimaan linjalletulleita lahmimaan.
Pentti Pohjola 20040123 (20040123) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu