20040123 Niilläkin on

Vuodet kun ne aikaa antaa
lampsiessa, vanhanrantaa
tekemiset kohdistuu
sivuun jääpi moni muu.
Eihän viitsi raitil pinkoo
heiteskellä, ootonlinkoo
yhdelkohdal kopisee
riimejä et ropisee.

Niilläkin on omans juuret
toki eivät, syvänsuuret
mielenlämmöl mullittu
auvommissa lullittu.
Taivaita ei tavoitella
hidunlämmin, silti hella
värssynvähii värkätes
päivänharmaat tärkätes.

Soisi olla, toistenmieleen
ettei kulkis homma pieleen
rasiteeks ei rupeisi
ketään kehnol kupeisi.
Moises riittää rustlakointii
passaellen arkeens vointii
hävikkejään hukaten
soimoo välkyl pukaten.

Piirteleiksin nuotinpäitä
tuhottomast, sysin näitä
arkisella mielellä
vanhakanta kielellä.
Musaltahan sekin maistoi
äkkinäist kyl raoist paistoi
opeitta ol uurrettu
nupinperilt huurrettu.

Tarpeettomaks teon aisti
heleinmielin puuhast laisti
kasottaisest töhryjä
pallopäitten söhryjä.
Alust saak myös, värssynvääntöö
noillakaan ei kummast sääntöö
kunhan tavut natsasi
paikkoihinsa ratsasi.

Loppuvuosis elonkulut
vielä onneks poissa sulut
nöyrä kiitos tilasta
huomenihin hilasta.
Ihmiset on turvaa tuoneet
tälkin äijäl pohjat luoneet
yksin oisi upoissa
laiskotusten kupoissa.

Pentti Pohjola 20040123 (20040123) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu