20040123 Jalka nousi

Vanhana on jäljel muistot
nuoruuden ne vehreet puistot
lämpö missä asusti
tunne joskus, pasusti.
Intomeillä hyppäs luontoon
kotitanhuult saakka juontoon
rannan suolaa haistamaan
vehreentäyttä maistamaan.

Jalka nousi silloin keveest
mut ei oltu tippaa leveest
aral mielel sopivast
tuollakeinoin ruutuun rast.
Kavereitten luoksemennen
sithän oli sävy ennen
iloisuutta hakemaan
yksinäistään pakemaan.

Toimintaa ol varhaast myöhään
aateskellen noissa kyöhään
nyt on paukut lopussa
kehonrassoo topussa.
Mielikuvat yhä laukkaa
suurenpalan kakust haukkaa
onneksi on toki niin
pellit ettei lyöty kiin.

Entist sopii ihannoida
autereisil vihannoida
mielelle on piriste
hengensilmil, siriste.
Liian arkaa vaan ol kulku
itsevähist muotui sulku
joka säilyi riippana
laahaavana hiippana.

Silloin tuot ei pöytääntuotu
konseptia tarkkaa luotu
antoi juttuin jonoilla
hetkihetkelt vonoilla.
Miellekuvii kierrätteli
tunnossansa hierrätteli
uusii esiin marhasi
noita sit taas tarhasi.

Vuottenpino nyt on suuri
haaveskelul, taustamuuri
entisiään järjestäin
arvioitaan kärjestäin.
Riimejä kun yhä tekee
kevyyttelee, huomenrekee
motiivejaan seuraten
yht vaan polkuu teuraten.

Pentti Pohjola 20040123 (20040123) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu