Siedonvähyys piinaa monii ei oo lajei, mistä lonii päreet liian kuivia aihuuttavat nuivia. Pikku este, räjähdyttää hengen maahan mäjähdyttää jaksais pokkans pidellä myötäisiä idellä. Kaikest tuosta, tosihaittaa perimähän monis laittaa ei tuu miestä pojasta nouse tohvel ojasta. Vängertelyy, pitkinmatkoi hyvil tulee usein katkoi apujoukot puuttuvat ehdonteisiin juuttuvat. Tulipäätä, kuka sietäis siinhän laatuisensa tietäis myrskynsilmään joutuisi kivikoille soutuisi. Noita miettii, hengeltheikko söhrääntyneis ollut veikko elonkulun jatkalla vähimpiinsä matkalla. Yhteisyyden eväspalat alleen otti aikoi jalat typisteet nyt käytössä nollaluku näytössä. Varmanpäälle oloo haluis siin ei epätieto kaluis löytäis kaverlaatuista osotteita, taatuista. Utopioit, niit kyl ruokkii vesiperää tyhjäst kuokkii rasitteensa tuossakin polviimyöten suossakin. Hymyilyttää, äijänkaari iältä jo, ukkovaari lapsenmielel lullaten kivii vakoons mullaten. Ai kun laittuu omuus halval kylkiluitaan kutii kalval tunnonmiekkaa tarkottain pelkoo peräst karkottain. Mukavast jop osin sujuu totutul kun reitil ujuu värssykonin rattailla yltäisii ei kattailla.
Pentti Pohjola 20040122 (20040122) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu