20040122 Noita miettii

Siedonvähyys piinaa monii
ei oo lajei, mistä lonii
päreet liian kuivia
aihuuttavat nuivia.
Pikku este, räjähdyttää
hengen maahan mäjähdyttää
jaksais pokkans pidellä
myötäisiä idellä.

Kaikest tuosta, tosihaittaa
perimähän monis laittaa
ei tuu miestä pojasta
nouse tohvel ojasta.
Vängertelyy, pitkinmatkoi
hyvil tulee usein katkoi
apujoukot puuttuvat
ehdonteisiin juuttuvat.

Tulipäätä, kuka sietäis
siinhän laatuisensa tietäis
myrskynsilmään joutuisi
kivikoille soutuisi.
Noita miettii, hengeltheikko
söhrääntyneis ollut veikko
elonkulun jatkalla
vähimpiinsä matkalla.

Yhteisyyden eväspalat
alleen otti aikoi jalat
typisteet nyt käytössä
nollaluku näytössä.
Varmanpäälle oloo haluis
siin ei epätieto kaluis
löytäis kaverlaatuista
osotteita, taatuista.

Utopioit, niit kyl ruokkii
vesiperää tyhjäst kuokkii
rasitteensa tuossakin
polviimyöten suossakin.
Hymyilyttää, äijänkaari
iältä jo, ukkovaari
lapsenmielel lullaten
kivii vakoons mullaten.

Ai kun laittuu omuus halval
kylkiluitaan kutii kalval
tunnonmiekkaa tarkottain
pelkoo peräst karkottain.
Mukavast jop osin sujuu
totutul kun reitil ujuu
värssykonin rattailla
yltäisii ei kattailla.

Pentti Pohjola 20040122 (20040122) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu