Riemullista jotain löytää arkehens kun harmist töytää onnenov jos avautuu unehtuuhan siinä muu. Kuvitelmat muuttuu, kääntyy vakaukset plussal sääntyy eikä tarvi hikoilla nurjimuksis likoilla. Muistammeko noita retkii autereisii, siljanhetkii joit ei pelko paimenna täyteyttä laimenna. Ystävät ja omat toiveet kaverilta tulleet loiveet vertaista saa hakea pitkin olonlakea. Aidoimpia asetuksii ilonliu-un lasetuksii niitä tänne tarjotkaa ukkopahaa varjotkaa. Olen ollut aina etääl sivummalla, niinkun vetääl helmet jäivät hautta tunnonkiissel mautta. Kahmaloiden kapsueltiin äijä iäs lapsueltiin menesteitten toivossa pienes hudinvoivossa. Ykskään eihän avaa korvii pyörimähän saada sorvii jotta lamput palaisi henkevyyttä valaisi. Näillämielin ollaan hukas toivottomuus, ikikukas joku rengas viskokaa ukko suosta kiskokaa. Velissä täs uittuu aatteet moninaiset hommansaatteet uusi kierto laittakaa surult niska taittakaa. Leikistihän näitä väännän tavutteita torsoiks käännän vaikka tuntuis hurjalta eipä lastuu nurjalta. Ilo usein soittuu silmiin elävyyttä kertyy filmiin ohi omain kykyjen aatoksien pykyjen.
Pentti Pohjola 20040122 (20040122) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu