Jokaisen tahto ei räiskeisiin riitä olis vaik kuinkakin pahoillaan siitä annetuil yhä on mentävä lähtö vaik konsa ei lentävä. Nuoresta huomasi, enhän täs pärjää saattavat kaikkea tehommin värjää tietysti läksynsä osaten muutenkin vinkeäst hosaten. Hiljainen ootteli, kaipuuta kokein Vielä sit minäkin! - sanoja hokein pelkiksi haaveiksi muuttuivat oleman nieluhun juuttuivat. Yritti yhtäälle, harppasi kiertäin aina ol mieli se pettymyst hiertäin enemmän piiloista toiminta sekundansorttista poiminta. Karkotti ihmisen harrasteenluokse tuolla ei vastike pakohon juokse imaisi yrttäjän sisäänsä alkoi vaan lutsuttaa nisäänsä. Päivittäistoimiksi, hanurilhaasto myöhäseks venähti tuollaisest paasto -suupeli, maniska helisi -valitse intoinen pelisi. Jotenkin kehittyi, rajaisest tosin paljon jäi pimeänpuolisin osin neuvojensaanti se niukassa piteli rahkeissa, tiukassa. Sitten jo kyyhättiin seurojentaloil tansseissa inkraajan, oletteenaloil ihme ja kumma, he läpytti sitäkin riemummin näpytti. Pian meit matkasi auton jo lasti viikottain lähtöihin, parikin rasti toistkymment vuotta kun veteli lakkasi enempi meteli. Kotona taitoa terottaa koitti omia juttuja paprulle voitti niille sit löytyili käyttöä joltises mitaskin näyttöä. Riimeily vallannut, tekemäpuolen millä saa niskasta enimmän huolen onneksi tuollainen tarttuili kasoin kyl liikaakin karttuili. Vanhana ukkona, ynnäillään yhä mitään ei kummia hihasta nyhä kiitosta päivistä tulleista jos nyt ei aina niin pulleista.
Pentti Pohjola 20040122 (20040122) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu