Aatosvalmist täs ei tule mietteenmitta, pitkäks kule hetkenpaikas hosutaan tarkimmasti osutaan. Näin on ollut alustsaakka muistinlyhyys, hengel taakka lyhytjäntein elossa touhunmerkkei kelossa. Kukin taaplaa omal tyylil aikaansaant vaik jopa syylil itsee erheet eristää mokat sormee heristää. Onhan toki onnisteita täytisiikin ponnisteita unhoon helpost hukkuvat esilollen nukkuvat. Tehdään mitä, mieleenjuohtuu hölmöä ois itsel tuohtuu jokaisella ristinsä piilommas ehk mistinsä. Yhteisyyttä aina riittää kivainkokui, ketjuunliittää iloo, tuokin harmaus hiljaisuuden armaus. Rimpsua jos mieles työstää unehtuma saaliin ryöstää pännä, paper, käsillä oottoilme pläsillä. Muuten ollaan irti noista hommeleissa, ulkon koista liikuntojen parissa tärkeemmässä varissa. Aprillia, ei oo totta ihan olen kotirotta vintis vähän piipahdan sitten laiskaan riipahdan. Parhaat viuhaa noukan ohi eikä noita ongi kohi järkiminen vapaisi -superia tapaisi. Näin on mennyt, mitä tuosta anneskellaan aasin juosta tupaukon tiimoilta ohemmassa viimoilta. Keskosiks siis jäävät hommat ratkomatta suuret kommat äly lyhyis pätkissä sekunttien lätkissä.
Pentti Pohjola 20040120 (20040120) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu