Hutimisthan riiminteko tyhjyyksistä karttuu keko ilman älyn apuja moitteettomain hapuja. Sen kun tietää, antaa mennä varpainohi eipä lennä teko pelkäst huvittaa jouto-oloo kuvittaa. Eri raiteil eksyis heti yhtäsuoraa sikspä veti helppohan tuo tarkastaa uudest ettei mitään jaa. Menohotuu silti riittää totutulla taval niittää pysyskellään kuulolla ohjaslöyhäl luulolla. Aamuin alkaa uuden päivän siinä sivus tulleen näivän ilonhetkii, jopa juu kiitteleiksii noista suu. Tarvijoit ei tällä ukol noukkineen juur ollaan tukol lähti, taikka kohitti somans etäält ohitti. Pakkomielkö aatost ajaa samal vielä kipeest rajaa ylös ei pääs urasta entistensä kurasta. Lähtemiset poissa laskuist tikettii ei löydy taskuist naakelilla pyöritään mennehiä nyöritään. Sillälail se kuluu aika itsemielest joku taika havaintoja hakien alla eston lakien. Omuudessa jarrutpäällä kerrannaista pelkäst näällä vaikka vaihtais kanttia samaa pursuu hanttia. Medioist kyl työntyy itui niukkimahan sielunkitui jos vaan into altistuis komeet ryijyy kutopuis. Haaveksintaa harrastaen tavut jostain varrastaen pientä tähkää korressa niput aitanorressa.
Pentti Pohjola 20040119 (20040119) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu