20040118 Pysähteitä

Paljon on poistunut kamuja täältä
arkisen elämän olennannäältä
temppelein tarhoihin siirtyneet
muistohon hämäräst piirtyneet.
Soittajaveikoistkin useat lähti
ehkpä heist loistavi taivaalla tähti
ajan kun ratas se raksuaa
hetken vain ihminen jaksuaa.

Kohtalon kelloist ei edeltä tiedä
yhtäkään sellaisen valintaan viedä
näinpähän arjessa jaksetaan
murheenkin veroja maksetaan.
Täytistä laulantaa harvemmin kulku
ennen tai myöhemmin polulle sulku
haavein vaan liihottaa uusihin
saadakseen sokurii muusihin.

Hyvää jos tarjonnut toisille pelkkää
kelpailee jatkella sointuvantelkkää
iloiten yhteises ringissä
missäkään tipast ei tingissä.
Ain kyl voi unohtaa haittojenhallat
synkeitten tuulien pyyhkivät mallat
usko ei saisikaan horjua
ennen jo kompasteet torjua.

Matkalla huomailee yhtä ja toista
silti ei virheitä seasta poista
jarrut näin monasti kirskuilee
palstat ja puolaimet tirskuilee.
Kaipuu ehk kalvavi monenkin mieltä
eikä saa narrattuu ulommas sieltä
haiveissa kiertää kuin tahkoa
jojottain pelkästi jahkoa.

Ilo ja onni, ne ihmeitten eväät
usein kyl haaltuvat tulevainkeväät
sorean sielussa säilyen
unisssa juuremmin päilyen.
Tahto ja toiminta, ketjuilla yhteen
näillä sen sitoisi sorean lyhteen
kuvite tuossa jo auttaisi
pumpulinpehmeitä lauttaisi.

Juttujentaimille voimia viskain
sieltä ne puhaltuu, ylemmäs kiskain
henkisenhyötynä esille
paatti se välkkyvil vesille.
Ei tarvi nostella kännyjä pystyyn
uutta vaan ilmettä älyiseen nystyyn
tuosta se lumpallo laajenee
onnisteen antaus taajenee.

Pentti Pohjola 20040118 (20040118) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu