Virikkeitä vanhalt puuttuu elo toikkoiseksi muuttuu kun ei jaksa porhaltaa tuijotuksii suuntaans saa. Aatteleet, tuo tekosairas matkalla kun moskaan hairas hävettää nuo nuljahteet passellinjalt puljahteet. Miks ees tunteil antoi vallan torveilullaan saantoi hallan se taas torsoks talutti mehut olost valutti. Ensin pitäis ajatella nokikkaisest pajatella vääriinkäännyt vähenis ihmisymmyr lähenis. Näkymätön kieltotaulu johan loppuu, huiska, laulu älä tänne tarkkaile omiais vaan parkkaile. Kuvittelun kipinöillä eipä suhtaa vipinöillä tuomittu jo alussa virhe, hommanhalussa. Sätittyjen heikko lauma joilta puuttuu, elonsauma ajelehtii merellä tyhjätyllä kerellä. Hommi sitä, teki tätä plussamerkkii eipä jätä vastuksena vaeltaa jämänroskat eteens saa. Liioteltu onkhan tässä skriivaajalla, vipant kässä monen mielest juuri niin kuvitteisens pistäis kiin. Elämäs on esimerkkei nurjemmista, että lerkkei yksilöimät asiaa penkomatta rasiaa. Hälle, joka kaikkee sietää painokeinoist taatust tietää alkamat silt sättimään tuhkaa niskaan mättimään. Moittijoilla monet kiireet omisthyvist, kasaansiireet nuo ei laannu lätkimäst syrjempiä mätkimäst.
Pentti Pohjola 20040113 (20040113) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu