20040113 Kivikkopolulla

Tunneäly älä jätä
sielua nyt suojaa tätä
yksinäisen rinnassa
vuosia kel pinnassa.
Monta muttaa, arjenkouris
silti oltu nokin touris
helpotusta hakien
alla karun lakien.

Kymmenii nyt paljon niskas
niukentuma, oheenviskas
haittaisillaan horjutti
ilontuloo torjutti.
Innostusta yhä leijuu
äijä vaan ei mallaa keijuu
nivelissä narisee
muistipuolta karisee.

Hyvätahto pyrkii esiin
sovituttain vanhoin kesiin
riemu ettei jättänyt
tunnol mustii mättänyt.
Eihän nytkään älli lukos
putkistoo, se peitä tukos
riimiluukku aukeaa
siellä tuotot leväl saa.

Noist saa vähän korviketta
puolentehon sorviketta
hengenpuolen haiveita
estemassain raiveita.
Meikäst löytyis vihertävii
olonilon kihertävii
aran jos sen poistaisi
nöyryys auvost loistaisi.

Tietelisin, miten toimii
hyödykkeitä esiinpoimii
ketään vähää loukkaamat
rajatuille koukkaamat.
Esittäisin performanssin
haaveistani, sekatanssin
mit ol takan jäykkyyden
ympäristön näykkyyden.

Joillain sanoil jarrutettiin
risaviirui syntyi settiin
noin taas haavat aukeni
omamoite laukeni.
Seurani ol tietyst tyhjää
hönttöhän juur nurkas nyhjää
kohteitain kun lähenin
nollaks aina vähenin.

Pentti Pohjola 20040113 (20040113) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu