Tunneäly älä jätä sielua nyt suojaa tätä yksinäisen rinnassa vuosia kel pinnassa. Monta muttaa, arjenkouris silti oltu nokin touris helpotusta hakien alla karun lakien. Kymmenii nyt paljon niskas niukentuma, oheenviskas haittaisillaan horjutti ilontuloo torjutti. Innostusta yhä leijuu äijä vaan ei mallaa keijuu nivelissä narisee muistipuolta karisee. Hyvätahto pyrkii esiin sovituttain vanhoin kesiin riemu ettei jättänyt tunnol mustii mättänyt. Eihän nytkään älli lukos putkistoo, se peitä tukos riimiluukku aukeaa siellä tuotot leväl saa. Noist saa vähän korviketta puolentehon sorviketta hengenpuolen haiveita estemassain raiveita. Meikäst löytyis vihertävii olonilon kihertävii aran jos sen poistaisi nöyryys auvost loistaisi. Tietelisin, miten toimii hyödykkeitä esiinpoimii ketään vähää loukkaamat rajatuille koukkaamat. Esittäisin performanssin haaveistani, sekatanssin mit ol takan jäykkyyden ympäristön näykkyyden. Joillain sanoil jarrutettiin risaviirui syntyi settiin noin taas haavat aukeni omamoite laukeni. Seurani ol tietyst tyhjää hönttöhän juur nurkas nyhjää kohteitain kun lähenin nollaks aina vähenin.
Pentti Pohjola 20040113 (20040113) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu