Vaikka ois ihminen, paikallaan hiljaa aatos ei siltikään laamaile siljaa nupissa pyöriksii monia että voi varoja lonia. Naapurit toisest ei paljookaan tiedä ellei heit uksesta sisälle viedä silti voi sattua erheitä kaikkisenmonii kun perheitä. Yhtäällä asutaan iloisin mielin lämpöä suosivin herttaisin kielin toisaalla, vastaavast sättiä painojen reppuihin mättiä. Koleus kaikontaa hyväksynhalun antaen tilalle, sieluhunkalun silloin ei riittele antimet helmeinkään pramille kantimet. Suhteista käsitet, hyvään ja pahaan oikeaa edellet, säästeiseen rahaan tuhlarit tukkivat käytännöt vipaten haittaisiin näytännöt. Monia aatteita omata pitää rauhaisas menossa välkkeistä itää kullakin omis tok määrissä myöskin nois, vähennyshäärissä. Heti jos moitteilla ystävän kohtaa viileisiin tunnelmiin eittämät johtaa saatua pitäisi voidella järjel ja tunteella hoidella. Räpsäkkä suuttumus, olkoonkin oikein kunhan ei jäljestä, silmimin soikein laukasee ilmaston pilvistä rapistaa ruostehet kilvistä. Ei pitäis vaatia auttamaan toista koska ei majakka puolelta loista tarve tuos järkisen harkinnan vähää ei sulkuisen parkinnan. Apujentarvintaa edelt ei tiedä meitä ei huomiseen varhemmin viedä yht-aikaa päivä se pälkähtää säteet nuo silmiimme välkähtää. Kullakin arvonsa edelteens rajois päällisinpuolin, vaik kuinka sit hajois mestari korkeelta kurkkailee langenneit tietysti surkkailee. Onni, et päiviä yhäti ujuu kutenpa kulloinkin, hommaset sujuu nöyryyttä ehdoitta tarvitaan epäisii kohtii kun harvitaan.
Pentti Pohjola 20040109 (20040109) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu