20040108 Hömpähteitä

Ihmisentiellä on suoraa ja mutkii
rehtiä pyrintää, haittaisii kutkii
selvän ken noista sit ottaisi
alennet poskelle mottaisi.
Vaivojenkauttahan valoa löytyy
oikeansorttista, sillosest töytyy
mitään ei lahjaksi anneta
lautasel kohdalles kanneta.

Järkeä harjottain, joustavuus säilyy
tuhannet mahteiset edessä päilyy
arkuuden luotas kun lähätät
keskelle kymppiä tähätät.
Pahoja sanontoi, niitäkin kestää
masennusmyllerrys miehisest estää
siellä sit suvanto välkähtää
etuisuus luontevast pälkähtää.

Nuriset unehtuu sekunnis tuolla
vaikka ei hetmiten kullaista vuolla
aikaa on annettu käyttöhön
tulleitten monttujen täyttöhön.
Onnekast eläntää, kukkien huumaa
sieluista säveltä, tulisentuumaa
maiseman iloissa uiskia
koskahan enää ei tuiskia.

Köyhyys on jätetty ohehen tunnos
entinen mitä se, puoliseskunnos
nyt ovat ohjakset näpeissä
matalapaineiset säpeissä.
Henki kun vapaa, ja lentoa riittää
yhteiseen ytimeen itsyyttä liittää
vanhainen vaikerrus unehtuu
korvissa melkeinpä äärilt suu.

Jotain ehk vanhastkin tarvitsee muistaa
hitusen aaltoillen metkasti luistaa
ykstoikko pysyilee rajoissaan
ihminen kehitteen ajoissaan.
Valmistkin tarvitsee juurikin syntyy
senverran sähäkäst hoidella kyntyy
moite ei puoleemme lankea
hönöntähenkihän kankea.

Ajellaan valkeilla vaunuilla huomeen
eikä siin unisuus iskeksi luomeen
peipposenlailla kun liidellään
iloiseen uutehen kiidellään.
Suunnite värssyist näist todella puuttuu
heijaavanhötäkkään täsmämmin juuttuu
määrät kun lisääntyy, - riittäköön!
älymmät taidommin niittäköön.

Pentti Pohjola 20040108 (20040108) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu