Meitä on ihmisii, monisii sorttii niitäkin, joilla ei arjessa korttii himmeät tuikut vaan valostaa tälleen ei kiitosta puoleens saa. Jostakin aiemmast tulleena ryppy ettei se tyylikäs, huomehen hyppy oletteet liiasti vaikuttaa linjaisenpolkua laikuttaa. Siitäpä huolimat, näkimet auki päivästä toisehen katseita lauki kullakin oma on kaarensa lepoa tuottava saarensa. Rannoilla rennosti lepäillä jaksaa olema palkkoja tuollailla maksaa huomattais hyötymme ajoissa pitäen kulunnat rajoissa. Yksin ei selviä kynnysten yli aina siis tukena läheisen syli vaikkei ois rätväkkää menoa niukentaa taatusti tenoa. Parhaiten toki ei kulunta passaa yleensä jokinhan haittaisuus rassaa mistä voi harppoa ohitse kipeitä käydä ei kohitse. Taivaltatehdessä jotakin oppii ihan kuin löytäisi hetkittäin koppii missä voi päästä ehk sinuiksi vääntämät oloonsa inuiksi. Onhan jo selvääkin, notkoja löytää habitteenjäykkyyteen paikoittain töytää kömpelö puoli se matkassa jarrut ne eipähän hatkassa. Laakerit lotisee, rasvoja puuttuu sätkysensorttiseks taipale muuttuu kohta taas heijaillen hupenee parhaissa paikoissa upenee. Elämänmerellä myrsky voi nousta riitotta virittää, sopuisenjousta tantalus alkaa jos tallailla pakko siin luiskia kallailla. Hyvyyttä tallessa, se pitää tietää joltisii nyprejä ilolla sietää aurinko kipuaa helottaan ei rupee yhtäkään pelottaan. Vuodet ne venyilee joustavaks naruks häpeä silloin ois laitella paruks jatketaan juttujen seulontaa risaisen nuttumme neulontaa.
Pentti Pohjola 20040106 (20040106) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu