Noloa vanhana narista olost koska ei muutenkaan, purkea kolost selitesyitähän tuhansin itsee kun ympäri ruhasin. Olkapäät tohjona, lonkka se samoin yönseudut useimmin, särkyjenjamoin muissakin kulumiin karahtaa kyyristemeiningeis parahtaa. Raskaissa hommissa, nuoresta lähtein ukkona tietysti, lyyhätään tähtein korvien vinkuna ainainen hyväksyy rajoissaan nyt jo sen. Jalkaises pöydässä, siinäkin huolta rakenne petti jo, oikeast tuolta yksillä lenkkareil askellus muilla jos pitempään, siitä hus! Etuinen rauhanen, tuhotta iso pakoisel puolelkin asiat riso yleistä vanhoilta ukoilta nuorempan näytti ketk kukoilta. Työt ovat takana, pakko se sanoo olis vaik hitsisti, touhunnanjanoo ulkoiset puitteet sen määräävät ketkä viel jotenkin hääräävät. Mielisel sektoril toiset on säännöt yhäkin jatkuvat, entisenväännöt toki kyl muistissa muunteita eivät silt haittaile suunteita. Koneisto pelaa tuol joltisenlailla oppeja kylläkin ikuisest vailla laitteet nyt teknistä tarvivat enempii osaamii harvivat. Peeceellä räpläys alkeises tengis uusienomanta lapsisenkengis se mitä snaijattu, toimivaa kertuitten rämeiköist poimivaa. Netis ei viitsiksi hetkiään hukkii mainoksil pyörittäät turhaisest rukkii joillakin sivuilla hyödynteit tilit ja lotot kun kirjaan veit. Yhteistä eläntää arjessa vähän funtsimatoveissa, päätyvi tähän se kyllä suuri on vahinko eten, jos kimpussa ahinko. Tarkasti aatellen, iloita pitää kun vielä näinkin sit pollassa itää mielessä rehtiä kiitosta pitkien vuosien niitosta.
Pentti Pohjola 20040106 (20040106) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu