Ihminen on ajoin tyhjä aikaansaa sit kroonin nyhjä konstit siinä naulassa olo, harminpaulassa. Mit on tehnyt, se ei mitään joutuu paussii väkist pitään nyt mua moinen mankeloi epävarman esiintoi. Haukast iskis kaikenkimppuun niinkuin nälkäin rynkäis limppuun maku vaan on paennut tyhkäolo saennut. Kompuutterin ääres kykkäs yht ja toista, esiinlykkäs netissäkin piipahti siihen into riipahti. Uuneihin tuos laitoin tulta käyhän totust homma multa veljen selkää kivistää meikän pakko tivistää. Hän on tuonut halot tupaan nykymallil, tehdä lupaan ickias häl kimpussa teonaikeet himpussa. Toinen talos hommat raappaa meikä ramunosan kaappaa nyt vaan negatiivi tuo ukol ykköspostin suo. Veikka kerää metsäst rangat yleens häl kyl, selkävangat sisullaan vaan painaltaa ilman nuhdet olla saa. Ei mul hermo enää riittäis vastuita jos selkään liittäis kokeiluinkin tulosta matkois pysyn sulosta. Aika rassaa erilailla tuntuu, et on jotain vailla nuoruuttaankhan ikävöi kosteel rätil turpaan löi. Vähyyksineen, vaistonvaras yksin mennä taatust paras laiskottaissa makailee itsel hyvät takailee. Onhan ilo siltkin olla tuon nyt tajuu laho polla elämätä enemmän unhottaen, menemmän.
Pentti Pohjola 20040105 (20040105) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu