Uutehen vuotehen horjuvin mielin säätelynalaisin tarkkaavin kielin ettei sit tulisi ahinkoo hätäisenpäisesti vahinkoo. Onkohan minulla eväitä repus tarpeeksi joustavaa jänteret pepus kässäänkö läheisten toiveita annanko yhdelkään hoiveita. Miten tuo sieluni syvimpäin tila liikkuuko laitumil tyhjyydenpila väistänkö täytisii vastuita yhteisii, järkisten lastuita. Saatanpa mieluiten kaueta työstä rapsien rensselit hiitehen vyöstä uppoilla kuvittein saarille henkistä herättäin kaarille. Vuorot nuo auttaisi elämänmenos yksinään jatkuvast löhöksii tenos eihän mul eväitä annettu hiekkaisel laatikol kannettu. Kaverit osasi naruistaan kiskoo meikä vaan tilanteet tunkioon viskoo pelko kun äijässä oleili ilojentarpeeskin koleili. Syviä tuntoja pelätä piti oma se haljakkuus tuollaisest iti kukaan ei selitet snaijannut arkaa ja risovaa paiannut. Korvikehakuja, niitäpä työstin ilman noit eväitä, puoleeni ryöstin hanurinsoittoa harrastain sananteit ilmasta varrastain. Maatiaistasolle mätkähdin tuossa räpläävän intoni, yltäises vuossa korvailin laatuja määrillä juurikin keinoilla väärillä. Laiskuudenjarrut ne harasi peräs pieninä tuokioin, selvemmäs teräs hyvillään näistäkin anneista kansioin sivuille kanneista. Itsehän moitteita niskaani viskon huonoa egoain läähättäin kiskon pikkusest piruilui otoissa aavisteenoloisista sotoissa. Kamut ja läheiset tärkeitä mulle ehkpä ei selväksi useelle tulle heihinpäin kuitenkin kuunteluu olettein tippaista muunteluu.
Pentti Pohjola 20040104 (20040104) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu