Matkustushaluja toisilla riittää etäisii paikkoja lähtöihins liittää safkojen mauista tykäten rakennuskompleksei kykäten. Tuolla voi avartaa, mieltä ja muistii korjata pölyiseks ehtinyt luistii armaansa olkahan nojaten mennyttä habitet, pojaten. Onhan tääl arjessa sapluunat hiukat kaahausmeiningeilt, estokset tiukat yhdessä formussa paketti syttymät henkisens raketti. Urihins useat meikäiset hyytyy entisenantihin pakosti tyytyy rahoituspuoleskin aukkoja hillimäs suurempii laukkoja. Paikallapysyntä, lähespä orjuut vajaisten tähkien salvoihinkorjuut eikä ehk kaipaile muutosta koko vaik hiplunta puutosta. Emäntää ei ole hellansa ääres itsen on luotava ruokailunhääres arvatkaa miten on vaihtuvaa ruoklista tuulehen taittuvaa. Syntymäpaikassa ikäiset vuodet olemat vähääkään, vuoksea, luodet pinttymät ottaneet osansa näinpähän lutistees posansa. Joitakin matkoja, vuosia karkuun lähespä alkoi jo pituudest parkuun oma kun peti se etäällä reissuskin syrjähän vetäällä. Vieraitten kielien puuttuva taito ulos jäi samalla ymmärrys aito kuinka tuol loimia sidotaan elämänanteja nidotaan. Makas vaan rannalla, ruskuutta hakein erisel suunnal juur tuntojensakein rakennuspuitteita tutkien kapeilla kujilla mutkien. Sitten se kulinaar-kulttuuri juuri ehkäpä anneista ylisensuuri makujen maailmaan hypätä kielelle herkkuja nypätä. Ei olis ukosta tuollaiseen toimeen liianhan äkkisen suoltaisi poimeen kuunnellaan käyvien kaskuja muistamat rahaisii laskuja.
Pentti Pohjola 20031229 (20031229) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu