20031228 Vaa-an leuat, mitenmilloin

Ikä tekee olost työtä
aina ei siin nauru myötä
kolotteitten painosta
iloja ei mainosta.
Silti jaksaa kuvitella
mielellänsä, huvitella
aika-ajoin surraten
täytekohdat murraten.

Paljot jääneet huomiotta
velttoudet tuomiotta
rangaistusta kärsitään
olonkapeest järsitään.
Vaa-an leuat, mitenmilloin
uneksuttu jospa silloin
heräiltyä pelästyy
nykyiseen taas selästyy.

Kimmokkeita pitää löytää
ettei pahki poikkeen töytää
ihmisyytens avulla
linjamerkit, havulla.
Jutut kyllä vuosis muuttuu
energiaa niistä puuttuu
tyhjänpäiväin kupeella
harvemmasti upeella.

Aattelee, et mitä näistä
kun jäi ulos omist häistä
morsiant ei syntynyt
ura oikeeks kyntynyt.
Tattimaista yhtä jatko
kiukunpuuskat iloo katko
röntimistä ronnista
omanlehmän ponnista.

Hidust joskus metkaa työntää
ihan mielin moisen hyöntää
pitemminkin kestäisi
nurjiksia estäisi.
Vuosistani niistkin kiitän
yläreunan tekstiin liitän
meikää joku vartioi
jämeryyksin partioi.

Kulumista pitää sietää
luontoaiheist hivest tietää
ettei tyhjist pelästy
orvonhahmoon selästy.
Huristellaan huomisihin
tyytyväisnä tuomisihin
jänskyys pysyy mukana
linjamääreet sukana.

Pentti Pohjola 20031228 (20031228) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu