Pahasti harmittaa sellainen juttu ettei oo aviosäätyhyn kuttu tyttöä sellaist ei havannut joka ois lämpönsä avannut. Kunnellut sällisen juttua tätä paukannut ilmoille, suahan en jätä sehän ol selvää jo alusta tihkumme toistemme halusta. Noinpa ois orhi se ohjaksit laukant tietoisenkakusta palan täs haukant naperohanatkin selällään ihmiset, pomoina pelällään. Sellaisel täytinen velvote niskas koiraittenpuolelle kenetpä viskas luimuilu tilannet turmellut ilojakammonneet nurmennut. Kakkosen konttihin, ketkä he vaipuu heille jäi syömmehen palava kaipuu juuri tuost, pehmeäst, lämpimäst hellalta pöytääreen kämpimäst. Kenellä hallussa arkista tietoo perustelkykyä tukemas sietoo nättiys, järkevyys, rullaamas olemanilmastoo kullaamas. Maaseudun mökeissä, tölleissä karjaa korpienkätköissä riittävi marjaa hiveiset aiheet ja haennat ahtaustukkoisist paennat. Jos ei sul lapsia ympäril hyöri silloin ei kumma oo ihmisenvyöri antaja naftiksi ruvennut helmeily tyngäksi huvennut. Kaikes jos edessä esteitä kohtaa masennusvaiheeseen helposti johtaa nostetaan nuppimme nurilta pyyhkien aatteemme surilta. Tunnetta tunkien jokaiseen työhön kaikkisii vempeleit mättäen vyöhön hilpaten kirisii pätkiä osan vaan laiskasti lätkiä. Tyttöjen tylleröi vapaina liikkuu intoiset kamraatit perässään kiikkuu siinä kun toisensa hyväksyy eipähän markkinoil enää myy. Leikisti tällailla riimeihin roikkaan kivoja tuttuja tervehtäin moikkaan että noit osaatte kertoa joilla ei useinkaan vertoa.
Pentti Pohjola 20031228 (20031228) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu