Räähkäistä menoo koht viikko jo mennyt eikä näy kiusalle loppua tokihan toivoa menetä en nyt ilman tät pienintkään hoppua. Kelju vaan kannella viruksii kehos jotka nuo sisälleen ähkinyt paitsikaanollen ei täytises rehos luullust ei kummemmin tähkinyt. Vanhana, oleman päiviäpitkin tarve noit askelii toistella eniten kraappivat sielusta kitkin arkisis tipast ei loistella. Saispa vaan änkeistä etäällä olla leikkisenruuhtansa liottaa tuhansist fobioist, kaukana polla painajais unis ei hiottaa. Eines kun kelpaa, ja vatsa se täyttyy toivosen ollaan viel paatissa pitäisi siltikin raitilla näyttyy huomisten hamujen saatissa. Totuutten perästä kirmata tuolla järkisten jännien summissa vielä ei näpryihin vähiimme kuolla solppuis vaik pyykkiinsä tummissa. Hyvienhaasiat vajaina yhä siitä ei ilosta innostu kaikkien hatarint, vietellä pyhä juhlaan tuoh vähääkään innostu. Mitäpä pitempi vuosienjono naakelit narisee kitkasta ylenkin laiskasti läiskähtää mono uusienhaku se sitkasta. Saunahankäynti se jällehen eessä velmies jo itsensä työsteli ruumiisen puhtuuden rojotaan reessä henki vaik haittoja myösteli. Enemmät toki on pimeät poissa asteltu arkaisen lipsuissa luulemat varemmin vimpuaa noissa kaljumman käyntisen ripsuissa. Jouluiset lumet jo mennyttä aikaa vettä kun esteri tarjonnut paremmin kynttilöist löytyvi taikaa maailman mustuus kun varjonnut. Kevättä henkiseen etsiä pitää ympärivuotisel rynnöllä silloin sit orasta tuoretta itää palkkionpilkkeistä, kynnöllä.
Pentti Pohjola 20031228 (20031228) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu