20031228 Kelju vaan kannella

Räähkäistä menoo koht viikko jo mennyt
eikä näy kiusalle loppua
tokihan toivoa menetä en nyt
ilman tät pienintkään hoppua.
Kelju vaan kannella viruksii kehos
jotka nuo sisälleen ähkinyt
paitsikaanollen ei täytises rehos
luullust ei kummemmin tähkinyt.

Vanhana, oleman päiviäpitkin
tarve noit askelii toistella
eniten kraappivat sielusta kitkin
arkisis tipast ei loistella.
Saispa vaan änkeistä etäällä olla
leikkisenruuhtansa liottaa
tuhansist fobioist, kaukana polla
painajais unis ei hiottaa.

Eines kun kelpaa, ja vatsa se täyttyy
toivosen ollaan viel paatissa
pitäisi siltikin raitilla näyttyy
huomisten hamujen saatissa.
Totuutten perästä kirmata tuolla
järkisten jännien summissa
vielä ei näpryihin vähiimme kuolla
solppuis vaik pyykkiinsä tummissa.

Hyvienhaasiat vajaina yhä
siitä ei ilosta innostu
kaikkien hatarint, vietellä pyhä
juhlaan tuoh vähääkään innostu.
Mitäpä pitempi vuosienjono
naakelit narisee kitkasta
ylenkin laiskasti läiskähtää mono
uusienhaku se sitkasta.

Saunahankäynti se jällehen eessä
velmies jo itsensä työsteli
ruumiisen puhtuuden rojotaan reessä
henki vaik haittoja myösteli.
Enemmät toki on pimeät poissa
asteltu arkaisen lipsuissa
luulemat varemmin vimpuaa noissa
kaljumman käyntisen ripsuissa.

Jouluiset lumet jo mennyttä aikaa
vettä kun esteri tarjonnut
paremmin kynttilöist löytyvi taikaa
maailman mustuus kun varjonnut.
Kevättä henkiseen etsiä pitää
ympärivuotisel rynnöllä
silloin sit orasta tuoretta itää
palkkionpilkkeistä, kynnöllä.

Pentti Pohjola 20031228 (20031228) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu