Ihminen jujuttaa helposti toista jolla on kiinnostus virinyt eikä sit ylmieli mihinkään poista sieluisuus kesannol kirinyt. Asiat puoltavat ristihinmenoo yhteistä yritet nollaten ikä se juurikin luontaistaa tenoo haperoks hönkijää rollaten. Toisaalla syttyvät taivaalle tähdet kuvitekenttä kun vilkastuu mieleisest klovniksi hössäten lähdet persoona siitä vaik pilkastuu. Hitsiäk ukkona toheloo tuotat kitua rintaasi reivaten vastaises hämmentä, sielläkin tuotat järkesi vähätkin heivaten. Etkö sä snaijannut, rapuiksi ryhdyit ohitses kiintymys kujersi yltäiseen tyhjyyteen halussais yhdyit aika vast odotteen nujersi. Maaliksi itsesi töhlösti laitoit kuvite kupperii korosti rauhan sen rippeetkin vahingoks taitoit mustsukkuus lieskoina porosti. Meikä ol mukava portaaksi päästää kohde kun sijaitsi lähellä hänelle silmiens leiskahteet säästää majakat läimäillä nähelle. Ihan kun valot ois syttyneet taivaan habite haki tuot täytettä yltäiset konstit ol pyrkiä laivaan vaatimustasosta näytettä. Kovin hän keskiksi tännekin matkaa sutjakas muodossa sujahti aikoen pitkästi samaista jatkaa valtatielt oikeelle pujahti. Pakko ol tuntea, turkasen oireet veneessä airojen heilunnat tahdossa kuplehti osittain koireet oheen ei piisanneet reilunnat. Sanoi, et tänne mul useesti käynti mielinen pakosti tavata erlailla unohtuis, kullalle näynti tarvii siis tehoisest ravata. Kesällä soutua, lahden tuon poikki veikka ol tähtyises linssissä minuu ei huolinut, hiitehen loikki nuorempi pelkästi vinssissä. Riimien varjolla ukolle soitti lätkähdin juttelun jalkoihin mikähän minussa järkevän voitti mätkähdin nollien alkoihin. Hengissä selvitty, kommista noista väreitä ei enää vedessä kipusin kuiville hetteisist soista yhtä nyt harmaata edessä.
Pentti Pohjola 20031226 (20031226) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu